{"id":2428,"date":"2020-11-26T16:42:42","date_gmt":"2020-11-26T14:42:42","guid":{"rendered":"https:\/\/mobilia.fi\/?post_type=nayttely&p=2428"},"modified":"2026-03-15T10:20:27","modified_gmt":"2026-03-15T08:20:27","slug":"rally-hall-of-fame","status":"publish","type":"nayttely","link":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/nayttely\/rally-hall-of-fame\/","title":{"rendered":"Rally Hall of Fame"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t
<\/div>\n\t\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Rally Hall of Fame<\/h1>

Rallit\u00e4htien kunniagalleria<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Rally Hall of Fame avattiin yleis\u00f6lle 29.4.2010, ja se sijaitsee nyky\u00e4\u00e4n Rallimuseossa Mobiliassa. Rally Hall of Fameen nimet\u00e4\u00e4n ralliautourheilussa menestyneit\u00e4 ajajia tai muita vaikuttajia vuosittain Suomen MM-rallin yhteydess\u00e4. Rallimuseossa on Hall of Fame -kunniagalleriaan nimettyj\u00e4 kuljettajia esittelev\u00e4 n\u00e4yttely, jota t\u00e4ydennet\u00e4\u00e4n uusien nimitysten yhteydess\u00e4.

Rally Hall of Fame -hankkeessa Mobilian kumppanina on Autourheilun Kansallinen Keskusliitto AKK Motorsport ry. Vaikka hanke on suomalainen, sen periaatteena on, ett\u00e4 gallerian tulee puolueettomasti kuvastaa saavutuksia rallin saralla koko maailmassa. Rally Hall of Fameen nimet\u00e4\u00e4n vain uransa jo lopettaneita rallit\u00e4hti\u00e4 tai moottoriurheilun parissa uraa tehneit\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4. Nimitykset Hall of Fameen tekee valiokunta. Sen j\u00e4senin\u00e4 ovat Kari O. Sohlberg (AKK:n kunniapuheenjohtaja), Tiina Lehmonen (FIA), Jani Backman (AKK), Marko M\u00e4kinen (toimittaja ja valokuvaaja), Esa Illoinen (toimittaja), Matti Vinha (Mobilian n\u00e4yttelymestari), Petri Niemenmaa (Mobilian myyntip\u00e4\u00e4llikk\u00f6) sek\u00e4 Pekka Honkanen (Suomen urheilumuseos\u00e4\u00e4ti\u00f6n johtaja).<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

Rally Hall of Fameen nimetyt<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2010 Erik Carlsson, Paddy Hopkirk, Rauno Aaltonen ja Timo M\u00e4kinen<\/p>

2011 Walter R\u00f6hrl ja Hannu Mikkola<\/p>

2012 Mich\u00e8le Mouton ja Carlos Sainz<\/p>

2013 Bj\u00f6rn Waldeg\u00e5rd, Andrew Cowan ja Tommi M\u00e4kinen<\/p>

2014 Stig Blomqvist, David Richards ja Ari Vatanen<\/p>

2015 Juha Kankkunen, Colin McRae ja Sandro Munari<\/p>

2016 Henri Toivonen<\/p>

2017 Shekhar Mehta<\/p>

2018 Markku Al\u00e9n, Ove Andersson, Simo Lampinen ja Reinhard Klein<\/p>

2019 Jean Todt, Seppo Harjanne ja Timo Salonen<\/p>

2020 Pat Moss ja Pauli Toivonen<\/p>

2021 Marcus Gr\u00f6nholm ja Martin Holmes<\/p>

2022 Cesare Fiorio, Miki Biasion, Juha Piironen ja Ilkka Kivim\u00e4ki<\/p>

2023 Didier Auriol, Richard Burns ja Lasse Lampi<\/p>

2024 Ky\u00f6sti H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen, Guy Fr\u00e9quelin ja Jean-Claude Andruet<\/p>

2025 Daniel Elena, S\u00e9bastien Loeb ja Timo Rautiainen<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Erik\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2010: Erik Carlsson
<\/span><\/p>

Erik Carlsson (s. 1929, Ruotsi; k. 2015) on kenties ensimm\u00e4inen kansainv\u00e4lisesti tunnettu rallit\u00e4hti.<\/p>

Automaattisesti Saabiin yhdistetty mies, joka altavastaajanakin pystyi taidoillaan ja rohkeudellaan voittamaan isommilla ja tehokkaammilla autoilla ajaneet kilpailijat.<\/p>

Merkitt\u00e4vi\u00e4 voittoja: Rally Monte Carlo 1962 ja 1963, Suurajot 1957, RAC Ralli 1960, 1961 ja 1962, Akropolisralli 1961, Ruotsin Keskiy\u00f6n Auringon Ralli 1959 jne.<\/p>

Kuva \u00a9 Scuderia Naftalin<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2010: Paddy Hopkirk<\/span><\/p>

Ensimm\u00e4inen Minill\u00e4 saavutettu Monte Carlo -voitto vuonna 1964 teki Paddy Hopkirkist\u00e4 (s. 1933, Belfast\/Pohjois-Irlanti\/UK) superjulkkiksen, vaikka mies oli ollut aikaisemmin tehdaskuljettajana jo Rootesilla ja Triumphilla. Erinomainen lajin PR-mies ja monipuolisesti taitava erityyppisill\u00e4 autoilla.<\/p>

Merkitt\u00e4vi\u00e4 voittoja: Akropolisralli 1967, Ranskan Alppiralli 1967, It\u00e4vallan Alppiralli 1966, 6. Suurajoissa 1965 jne.<\/p>

Kuva \u00a9 Scuderia Naftalin<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Rauno\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2010: Rauno Aaltonen<\/span><\/p>

Rauno Aaltonen (s. 1938, Turku) oli ammattimaisuuden huippuunsa vienyt rallin ensimm\u00e4inen \u201cFlying Finn\u201d. Kilpaili ehk\u00e4 useammassa tehdastallissa kuin kukaan muu aikalaisensa. Voidaan pit\u00e4\u00e4 1960-luvun menestyksekk\u00e4imp\u00e4n\u00e4 rallikuljettajana.<\/p>

Suurimpia voittoja: Rally Monte Carlo1967, Suurajot 1961, Spa-Sofia-Liege 1964, RAC Ralli 1965, Geneven Ralli 1965, samana vuonna my\u00f6s Euroopan mestari.<\/p>

Kuva \u00a9 Scuderia Naftalin<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2010: Timo M\u00e4kinen<\/span><\/p>

Timo M\u00e4kinen (s. 1938, Helsinki; k. 2017) t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 1960-luvun legendaarisen Mini Cooper -kolmikon. Sukupolvensa r\u00e4v\u00e4kin kuljettaja ja monen asiantuntijan mielest\u00e4 my\u00f6s nopein. Menestyst\u00e4 tuli viel\u00e4 1970-luvullakin Fordilla ja Peugeotilla.<\/p>

T\u00e4rkeimm\u00e4t voitot: Rally Monte Carlo 1965, Tulppaaniralli 1964, Suurajot 1965, 1966, 1967 ja 1973, RAC Ralli 1973, 1974 ja 1975, Norsunluurannikon Ralli 1976.<\/p>

Kuva \u00a9 Scuderia Naftalin<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen,\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Walter\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2011: Walter R\u00f6hrl<\/span><\/p>

Walter R\u00f6hrl (s. 1947, Regensburg\/Saksa) on rallin ensimm\u00e4inen kaksinkertainen maailmanmestari ja yh\u00e4 edelleen menestynein saksalainen rallikuljettaja.<\/p>

H\u00e4n saavutti suurta arvostusta varsinkin voittamalla Monte Carlo Rallin nelj\u00e4\u00e4n kertaan konstruktioiltaan t\u00e4ysin toisistaan poikkeavilla autoilla.<\/p>

Kuva \u00a9 Scuderia Naftalin<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2011: Hannu Mikkola<\/span><\/p>

Hannu Mikkola (s. 1942, Joensuu; k. 2021) antoi n\u00e4ytt\u00f6\u00e4 monipuolisuudestaan voittamalla huipputason ralleja sek\u00e4 hyvin pienitehoisella autolla ett\u00e4 my\u00f6s ehk\u00e4p\u00e4 kaikkien aikojen tehokkaimmalla.<\/p>

H\u00e4n edusti kansainv\u00e4lisesti suuntautunutta suomalaista ajajapolvea, jonka ura huipputasolla ajoittui nelj\u00e4lle vuosikymmenelle.<\/p>

Kuva \u00a9 Scuderia Naftalin<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Michelle\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2012: Mich\u00e8le Mouton<\/span><\/p>

Mich\u00e8le Mouton (s. 1951, Grasse\/Ranska) on ensimm\u00e4inen MM-rallin voittoon ylt\u00e4nyt naispuolinen kuljettaja. H\u00e4net valittiin Audin tehdaskuljettajaksi kaudelle 1981, jolloin saksalaismerkki alkoi kilpailla nelivetoisella Audi quattrolla, ja syksyll\u00e4 h\u00e4n ajoi voittoon San Remo Rallissa.<\/p>

Seuraavana vuonna Mouton voitti kolme MM-osakilpailua ja ylsi varsin l\u00e4helle maailmanmestaruutta, jonka kuitenkin vei Walter R\u00f6hrl.<\/p>

Aktiiviuransa j\u00e4lkeen Mouton on toiminut aktiivisesti lajin parissa mm. promoottorina ja nykyisin lajiliitto FIA:n osoittamissa teht\u00e4viss\u00e4.<\/p>

Kuva \u00a9 Scuderia Naftalin<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2012: Carlos Sainz<\/span><\/p>

Carlos Sainz (s. 1962, Madrid\/Espanja) voitti ensimm\u00e4isen\u00e4 espanjalaisena rallin maailmanmestaruuden 1990 ja ylsi samaan saavutukseen uudelleen 1992. H\u00e4n kehittyi nopeasti voittajaehdokkaaksi k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikissa olosuhteissa, joita rallin MM-sarjassa saattoi kohdata. Sainz ker\u00e4sikin tililleen kattavamman kirjon voittoja kuin kukaan kuljettaja h\u00e4nt\u00e4 ennen.<\/p>

Sainz jatkoi pitk\u00e4\u00e4 uraansa viel\u00e4 off-road-kilpailuissa valloittaen my\u00f6s Dakar Rallin 2010.<\/p>

Kuva \u00a9 Scuderia Naftalin<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Sainz\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2013: Bj\u00f6rn Waldeg\u00e5rd<\/span><\/p>

Bj\u00f6rn Waldeg\u00e5rd (s. 1943 Solna\/Ruotsi; k. 2014) on rallin ensimm\u00e4inen maailmanmestari vuodelta 1979, mutta jo sit\u00e4 ennen h\u00e4n oli ehtinyt ker\u00e4t\u00e4 vaikuttavan listan voittoja kaikkein arvostetuimmista ralleista.<\/p>

1977 h\u00e4nest\u00e4 tuli ensimm\u00e4inen maailman kolme tunnetuinta rallia valloittanut kuljettaja. H\u00e4n kaappasi silloin ykk\u00f6stilat sek\u00e4 Safari- ett\u00e4 RAC-ralleista voitettuaan Monte Carlon kahdesti jo vuosikymmenen taitteessa.<\/p>

Waldeg\u00e5rd osoitti ihailtavaa kyky\u00e4 sopeutua erityyppisiin autoihin, takamoottorisesta Porschesta Lancia Stratokseen ja edelleen tavanomaisempiin Ford Escortiin sek\u00e4 Toyota Celicaan.<\/p>

Kuva: Citro\u00ebn<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

\u00a0<\/p>

\u00a0<\/p>

2013: Andrew Cowan<\/span><\/p>

Andrew Cowanin (s. 1936, Duns\/Skotlanti\/UK; k. 2019) ura rallin huipputasolla kesti yli 40 vuotta.<\/p>

H\u00e4n palveli pitk\u00e4\u00e4n Rootes-yhtym\u00e4\u00e4 sen tehdaskuljettajana. T\u00e4lt\u00e4 ajalta maineikkaimpana saavutuksena muistetaan voitto 16.000 kilometrin mittaisessa Lontoo\u2013Sydney-maratonrallissa 1968. Kun sama kisa j\u00e4rjestettiin uudelleen 1977, Cowan voitti sen j\u00e4lleen kuten my\u00f6s 29.000 km pitk\u00e4n Etel\u00e4-Amerikan Ymp\u00e4riajon vuotta my\u00f6hemmin.<\/p>

MM-sarjassa h\u00e4n ajoi 1977 Bandama Rallin voittoon Mitsubishill\u00e4, jolle h\u00e4n sittemmin perusti nelj\u00e4 kuljettajien mestaruutta ja yhden merkki-mestaruuden saavuttaneen rallitallin.<\/p>

Kuva: Marko M\u00e4kinen<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Andrew\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"tommi\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2013: Tommi M\u00e4kinen<\/span><\/p>

Tommi M\u00e4kinen (s. 1964 Puuppola) on nelinkertainen maailmanmestari Mitsubish-tallin riveiss\u00e4. Vaikka h\u00e4nen ensimm\u00e4inen MM-osakilpailuvoittonsa Suurajoissa 1994 irtosi Fordilla, tuli M\u00e4kisest\u00e4 kuljettaja, joka lunasti Cowanin tallilleen asettamat tavoitteet.<\/p>

Voitettuaan maailmanmestaruuden 1996 h\u00e4n piti rautaisella otteella valtikkaa hallussaan nelj\u00e4 vuotta per\u00e4kk\u00e4in. M\u00e4kinen ei huippuvuosinaan suostunut murtumaan mink\u00e4\u00e4nlaisten paineiden alla, ja Waldeg\u00e5rdin tavoin h\u00e4n osoitti pystyv\u00e4ns\u00e4 voittamaan mill\u00e4 tahansa alustalla, miss\u00e4 tahansa olosuhteissa.<\/p>

H\u00e4n saavutti MM-kisoissa aikanaan enn\u00e4tykselliset 24 voittoa.<\/p>

Vuonna 2018 M\u00e4kisest\u00e4 tuli historian ensimm\u00e4inen henkil\u00f6, joka on voittanut rallin maailmanmestaruuden sek\u00e4 kuljettajana ett\u00e4 tallip\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4.<\/p>

Kuva \u00a9 Moottoriurheilumuseo\/Mobilia<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2014: Stig Blomqvist<\/span><\/p>

Stig Blomqvist (s. 1946 \u00d6rebro\/Ruotsi) nousi kansainv\u00e4lisen ralliautoilun huipulle 1971, jolloin h\u00e4n voitti sek\u00e4 Ruotsin Rallin, Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajot ett\u00e4 RAC Rallin.<\/p>

Blomqvist jatkoi menestyksi\u00e4\u00e4n koko 70-luvun Saabilla ja saavutti merkin viimeisen MM-osakilpailuvoiton Ruotsin Rallissa 1979. 1982 h\u00e4n p\u00e4\u00e4si ajamaan nelivetoista Audi Quattroa, jolla h\u00e4n voitti heti kotikisansa sek\u00e4 samalla kaudella viel\u00e4 my\u00f6s San Remo Rallin. Seuraavana vuonna Blomqvist palkattiin Audin viralliseen tehdastalliin, jonka riveiss\u00e4 h\u00e4n ajoi maailmanmestariksi 1984.<\/p>

My\u00f6hemmin Blomqvist kilpaili mm. Fordin ja Nissanin tehdaskuljettajana, ja yh\u00e4 edelleen h\u00e4net n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ajoittain historic-luokan ralleissa.<\/p>

Kuva \u00a9 Moottoriurheilumuseo\/Mobilia<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"stig\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"david\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2014: David Richards<\/span><\/p>

David Richards (s. 1952 Wales\/UK) on ensimm\u00e4inen Rally Hall of Famen j\u00e4sen, jonka ansiot on saavutettu kokonaan muissa rooleissa kuin kuljettajana.<\/p>

Richards alkoi menesty\u00e4 kartanlukijana 1970-luvun j\u00e4lkipuoliskolla, jolloin h\u00e4n my\u00f6s solmi aktiivisesti suhteita lajille otollisiin rahoittajatahoihin. H\u00e4n toimi 1981 Ari Vatasen kartanlukijana auttaen t\u00e4m\u00e4n maailmanmestaruuteen. Voiton j\u00e4lkeen h\u00e4n lopetti aktiivisen kilpailu-uransa ja keskittyi oman tallin perustamiseen. T\u00e4st\u00e4 yrityksest\u00e4 kasvoi Prodrive, jonka puitteissa rakennettiin muun muassa Subarun menestys MM-ralleissa.<\/p>

2000-luvun alkuvuosina Richards kohensi MM-rallien maailmanlaajuista n\u00e4kyvyytt\u00e4 hallitessaan lajin TV-oikeuksia.<\/p>

Kuva \u00a9 Moottoriurheilumuseo\/Mobilia<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2014: Ari Vatanen<\/span><\/p>

Vuonna 1976 Ari Vatanen (s. 1952 Tuupovaara) p\u00e4\u00e4si 23-vuotiaana Fordin suojatiksi osoittaen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti poikkeuksellista nopeutta etenkin Britannian maaper\u00e4ll\u00e4.<\/p>

H\u00e4n voitti heti Britannian rallisarjan, mutta ensimm\u00e4ist\u00e4 MM-tason voittoa saatiin odottaa vuoden 1980 Akropolis Ralliin. Seuraavana vuonna Vatanen voitti yksityisen tiimin suojissa maailmanmestaruuden Fordilla. Opelilla h\u00e4n onnistui voittamaan Safari Rallin 1982, mutta siirtyminen Peugeotille tuotti 1984\u201385 viiden per\u00e4kk\u00e4isen voiton sarjan.<\/p>

Onnettomuus Argentiinassa oli katkaista uran kokonaan, mutta 1987 tapahtuneen paluun j\u00e4lkeen Vatanen pystyi viel\u00e4 voittamaan mm. Pariisi\u2013Dakar-kilpailun nelj\u00e4sti.<\/p>

Kuva \u00a9 Moottoriurheilumuseo\/Mobilia<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"ari\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"juha\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2015: Juha Kankkunen<\/span><\/p>

Juha Kankkunen (s. 1959 Laukaa) murtautui kansainv\u00e4liselle huipulle Toyotan kuljettajana 1983 ja j\u00e4rjesti melkoisen yll\u00e4tyksen voittamalla seuraavana vuonna rankan Safari Rallin ensi yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4. Toyotalla oli tuolloin mahdollisuus osallistua vain muutamaan MM-ralliin kaudessa, mutta siirrytty\u00e4\u00e4n Peugeotin riveihin 1986 Kankkunen ajoi maailmanmestariksi nk. superautojen viimeisen\u00e4 vuonna. Peugeotin vet\u00e4ydytty\u00e4 MM-sarjasta h\u00e4n voitti seuraavan mestaruuden 1987 Lancialla. Sittemmin my\u00f6s Toyota kilpaili MM:ss\u00e4 laajalla ohjelmalla, ja Kankkunen kruunattiin viel\u00e4 mestariksi sek\u00e4 Lancian ett\u00e4 sen kuljettajana kausilla 1991 ja 1993. H\u00e4nen nelj\u00e4 mestaruuttaan ja 23 MM-voittoaan olivat molemmat lajin enn\u00e4tyksi\u00e4 vuosituhannen vaihteessa.<\/p>

Kuva \u00a9 Mobilia<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2015: Colin McRae<\/span><\/p>

Viisinkertaisen Britannian rallimestarin Jimmy McRaen poika Colin McRae (s. 1968
Lanark\/Skotlanti\/UK, k. 2007) saavutti maineensa Subarun kuljettajana. Jo ennen ensimm\u00e4ist\u00e4 MM-voittoa Uudessa-Seelannissa 1993 h\u00e4nest\u00e4 oli tullut monessa maassa yleis\u00f6n suosikki rajun ajotapansa ansiosta. McRae voitti maailmanmestaruuden 1995 ensimm\u00e4isen\u00e4 brittin\u00e4. H\u00e4nen panoksensa toi my\u00f6s Subarulle autonvalmistajien mestaruudet 1995\u201397. Nelj\u00e4 kautta Fordilla tuottivat lis\u00e4\u00e4 arvokisojen voittoja, mm. Safari Rallissa 1999 ja 2002. Koko urallaan McRae voitti kaikkiaan 25 MM-rallia. H\u00e4n menehtyi helikopterionnettomuudessa 2007.<\/p>

Kuva: Marko M\u00e4kinen<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Ralliautoilija\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Sandro\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2015: Sandro Munari<\/span><\/p>

Sandro Munari (s. 1940 Cavarzere\/Italia) samaistetaan aina Lanciaan. H\u00e4net yhdistet\u00e4\u00e4n etenkin Lancian legendaariseen Stratos-malliin, joskin korkeimman tason menestyst\u00e4 oli miehelle karttunut jo aiemminkin. Munari kilpaili heti uransa alussa kansainv\u00e4lisell\u00e4 tasolla osallistuen mm. 1965 Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajoihin Lancian joukkueessa. Kaksi vuotta my\u00f6hemmin h\u00e4n voitti Korsikan Rallin. 1972 h\u00e4n ajoi voittoon Monte Carlossa Lancialla, mutta voitti my\u00f6s Targa Florio -maantiekilpailun Ferrarilla Arturo Merzarion parina. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Munari kiid\u00e4tti Stratoksen seitsem\u00e4\u00e4n MM-voittoon kausilla 1974\u201377. Joukkoon mahtui mm. kolme per\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 Monte Carlon voittoa. Munarin suoritukset auttoivat Lancian autovalmistajien mestariksi 1972 sek\u00e4 1974\u201376.<\/p>

Kuva: Pirelli<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2016: Henri Toivonen<\/span><\/p>

Henri Toivonen (s. 1956 Jyv\u00e4skyl\u00e4, k. 1986) oli autourheilun monitaituri. H\u00e4n voitti kartingissa Suomen mestaruuden 1971 ja 1972 sek\u00e4 Formula Veen Suomen mestaruuden 1977. Toivosen oli vaikea valita rata-autoilun ja rallin v\u00e4lill\u00e4 mutta 1970-lopun lopulla h\u00e4n kallistui lopulta ralliin. 1978 Henri Toivonen ajoi RAC-rallin ensikertalaisena yleiskilpailun yhdeks\u00e4nneksi, ja kaksi vuotta my\u00f6hemmin h\u00e4n juhli historian nuorimpana kuljettajana RAC-rallin yleiskilpailun voittoa 2-ryhm\u00e4n Talbot Sunbeam Lotuksella. RAC-kilpailun j\u00e4lkeen Toivonen jatkoi uraansa Opelilla sek\u00e4 Porschella MM- ja EM-tasolla.<\/p>

1984 Lancia palkkasi Henri Toivosen Markku Al\u00e9nin ja Miki Biasionin rinnalle. Uran l\u00e4ht\u00f6kiito Lancialla katkesi Sardiniassa ulosajoon, jonka seurauksena h\u00e4nelt\u00e4 murtui kolme niskanikamaa. Kuntouduttuaan ajokuntoon Toivonen ajoi vuonna 1985 Lancia 037:lla Monte Carlossa kuudenneksi, Suurajoissa nelj\u00e4nneksi ja Sanremossa kolmanneksi. Kauden p\u00e4\u00e4tteeksi Lancia esitteli uuden Delta S4:n, jolla Henri Toivonen voitti auton debyyttikilpailun RAC-rallin. Voittoputki jatkui heti 1986 Monte Carlossa. Kahden keskeytyksen j\u00e4lkeen Toivonen johti Korsikan MM-rallia jo l\u00e4hes kahden minuutin erolla, kun tuntemattomasta syyst\u00e4 h\u00e4nen B-ryhm\u00e4n Lancia Delta S4:ns\u00e4 sy\u00f6ksyi ulos rotkoon ja Henri Toivonen sek\u00e4 h\u00e4nen kartanlukijansa Sergio Cresto menehtyiv\u00e4t.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Shekhar\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2017: Shekhar Mehta<\/span><\/p>

Chapdrashekhar Mehta (s. 1945 Uganda, k. 2006), joka my\u00f6hemmin lyhensi etunimens\u00e4 Shekhariksi, syntyi intialaisperheeseen Ugandassa. H\u00e4nen ralliuransa alkoi 1960-luvun lopulla, jolloin h\u00e4n osallistui Safari-ralliin yksityiskuljettajana 1969 ja 1970. Ensimm\u00e4isen tehdassopimuksen Mehta solmi Datsunin kanssa 1971 ja ensimm\u00e4inen MM-osakilpailuvoitto tuli Datsunilla Safarista 1973. Vuodesta 1972 Mehta edusti uutta kotimaataan Keniaa. Ajajauransa aikana Mehta kilpaili p\u00e4\u00e4asiassa Datsunin\/Nissanin, Opelin ja Lancian tehdaskalustolla. H\u00e4n ajoi kaikkiaan 41 MM-osakilpailua, joista voitti viisi, ja jokainen n\u00e4ist\u00e4 MM-voitoista tuli Kenian Safari-rallista. Mehtan erityisesti maratonralleissa menestyst\u00e4 tuonut ajajaura p\u00e4\u00e4tyi rajuun ulosajoon Egyptin Faarao-rallissa 1987.<\/p>

Ajouran j\u00e4lkeen Shekhar Mehta siirtyi erilaisiin j\u00e4rjest\u00f6teht\u00e4viin. H\u00e4n toimi pitk\u00e4\u00e4n FIA:n maastorallikomission puheenjohtajana, josta h\u00e4net 1997 valittiin FIA:n rallikomission johtoon. Vuonna 2000 Mehta nimitettiin FIA:n uuden WRC-komission johtoon, jossa h\u00e4n toimi kauden 2004 loppuun. H\u00e4net valittiin viel\u00e4 uudelleen WRC-komission johtoon tammikuussa 2006. Shekhar Mehta menehtyi kuitenkin nopeasti huhtikuussa 2006 rallionnettomuudessa Egyptiss\u00e4 l\u00e4hes kaksikymment\u00e4 vuotta aikaisemmin saatujen vammojen j\u00e4lkisairauteen.<\/p>

\u00a0<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2018: Markku Al\u00e9n
<\/span><\/p>

Markku Al\u00e9nin (s. 1951 Helsinki) autourheilu-ura k\u00e4ynnistyi heti ajokortti-i\u00e4n saavutettuaan. Ajokortti ei ehtinyt vanhentua kuin yhden p\u00e4iv\u00e4n, kun h\u00e4n osallistui vuonna 1969 Renault 8 Gordinilla Hankiralliin sijoittuen juniorluokassa toiseksi. Samana vuonna Al\u00e9n osallistui my\u00f6s ensi kertaa Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajoihin sijoittuen yhdeks\u00e4nneksi. Vauhti kasvoi, ja autoja kaatui. Ura jatkui hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4 Opelilla ja Volvolla. Kansainv\u00e4linen l\u00e4pimurto tapahtui vuonna 1973, kun Al\u00e9n p\u00e4\u00e4si ajamaan RAC-rallin David Suttonin yksityistallin Ford Escort RS:ll\u00e4. Escort kaatui heti rallin alussa, ja Al\u00e9n putosi sijalle 178, josta h\u00e4n nousi lopulta yleiskilpailun kolmanneksi. Suoritus her\u00e4tti Fiatin kiinnostuksen ja Al\u00e9n solmi Fiatin kanssa sopimuksen vuonna 1974, jonka my\u00f6t\u00e4 h\u00e4n teki el\u00e4m\u00e4nuransa konsernin palveluksessa.<\/p>

Al\u00e9nin ura Fiatilla kesti vuoteen 1989, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4n siirtyi MM-sarjan tulokastalli Subarulle. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen vuorossa oli viel\u00e4 Toyota ja uudelleen Subaru, jolla Al\u00e9n p\u00e4\u00e4tti my\u00f6s aktiiviuransa kilpailijana vuonna 1993. Markku Al\u00e9n oli Suomen ohella \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen suosittu kuljettaja etenkin V\u00e4limeren maissa, kuten Italiassa ja Portugalissa. Al\u00e9nin tapana oli aloittaa kilpailu aina t\u00e4ysill\u00e4, ja t\u00e4st\u00e4 h\u00e4n sai lempinimekseen Mr. Maximum Attack. Markku Al\u00e9n saavutti urallaan 19 MM-osakilpailuvoittoa ja kuljettajien MM-sarjaa vastanneen FIA World Cupin voiton vuonna 1978.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Ove\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2018: Ove Andersson
<\/span><\/p>

Ove Andersson (s. 1938 Uppsala\/Ruotsi, k. 2008) tunnettiin rallin huippukuljettajana ja menestyv\u00e4n\u00e4 tallip\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4, joka toi ralliautoiluun paitsi monipuolisen osaamisensa my\u00f6s henkil\u00f6johtamisen jalon taidon. Anderssonin ralliuran ensimm\u00e4inen kansainv\u00e4linen menestyminen tuli vuonna 1966, kun h\u00e4n ajoi Lancialla Monte Carlossa kolmanneksi. Ura l\u00e4hti lentoon kauden 1970 p\u00e4\u00e4tteeksi, kun h\u00e4n solmi sopimuksen Alpine-Renaultin kanssa. Kaudella 1971 Andersson voitti Renault Alpine A110:ll\u00e4 muun muuassa Monte Carlon, San Remon ja Akropolisin rallit. 1970-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 Andersson perusti Dealer Team Toyotan. Tiimi muutti Ruotsista Belgiaan, ja sen nimeksi virallistettiin TTE (Toyota Team Europe) vuonna 1975. Kyseess\u00e4 oli ensimm\u00e4inen autotehtaan ulkoistama rallitiimi, joka hoiti itsen\u00e4isesti autovalmistajan kilpailutoimintaa rallissa.<\/p>

Ove Andersson kasvatti pienen TTE-tiimins\u00e4 MM-sarjan isojen joukkoon, myi yhti\u00f6ns\u00e4 vuonna 1993 Toyotalle ja jatkoi kaupan j\u00e4lkeen tiimin tallip\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4. Toyota osallistui Anderssonin alaisuudessa kaikkiaan 121 MM-ralliin, joista se voitti 43. Toyota voitti Anderssonin aikana valmistajien mestaruuden kolme kertaa ja kuljettajien mestaruudet nelj\u00e4 kertaa. Toyota vet\u00e4ytyi rallista vuonna 2000, jonka j\u00e4lkeen Ove Andersson toimi viel\u00e4 vuonna 2002 Toyotan F1-tallin tallip\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4. Ove Andersson menehtyi vuonna 2008 vanhojen ralliautojen Milligan-ajossa Etel\u00e4-Afrikassa tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2018: Reinhard Klein
<\/span><\/p>

Reinhard Klein (s. 1953 K\u00f6ln\/Saksa) tunnustettiin jo 1980-luvulla ansiokkaimmaksi rallin parissa toimivaksi valokuvaajaksi. Vuodesta 1977 rallin MM-sarjaa kiert\u00e4neelle Kleinille on ollut tunnuksenomaista valita kuvauspaikkansa erityisen huolellisesti, usein hyvinkin et\u00e4isist\u00e4 kolkista, mik\u00e4 edellytt\u00e4\u00e4 poikkeuksellisen huolellista perehtymist\u00e4 rallien reitteihin. T\u00e4ll\u00e4 tavoin Klein on onnistunut kuvaamaan rallivauhtia varsin erilaisissa ja eksoottisissa ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4. Kleinin kuvissa yhdistyi esimerkiksi kumpareelta hyppyyn noussut ralliauto, tien varrella seisova masaisoturi sek\u00e4 taustalla h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4 Kilimanjaro.<\/p>

Kleinin ura autokilpailujen valokuvaajana alkoi ensin radalta, mutta pian h\u00e4n keskittyi ralliin. Alku oli aloittelevalle kuvaajalle tyypillinen, liftattuaan turistina Monte Carloon h\u00e4n l\u00e4hetti sielt\u00e4 ottamansa kuvan saksalaiseen alan lehteen, joka julkaisi sen. Saatu palkkio kattoi l\u00e4hes retkest\u00e4 koituneet kustannukset. 1990-luvulla rallien valokuvaamisen luonne muuttui t\u00e4ysin. Kuvia piti saada l\u00e4hd\u00f6st\u00e4, erikoiskokeilta ja huoltoparkeista. Klein ly\u00f6tt\u00e4ytyi yhteen kahden kollegan kanssa. Kolmikon sukunimist\u00e4 muodostui heille toiminimeksi McKlein. Samalla Reinhard Klein alkoi julkaista omaa kuvamateriaalia hy\u00f6dynt\u00e4vi\u00e4 ralliin liittyvi\u00e4 kirjoja ja kalentereita. Reinhard Klein j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 Saksassa vuosittain hein\u00e4kuussa Eifel Rallye Festivalin, jonne kootaan ajon\u00e4yt\u00f6kseen 150 historiallista ralliautoa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Reinhard\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Simo\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2018: Simo Lampinen
<\/span><\/p>

Simo Lampisesta (s. 1943 Porvoo) piti tulla is\u00e4ns\u00e4 Raine Lampisen tavoin ratamoottoripy\u00f6r\u00e4ilij\u00e4, mutta 13-vuotiaana sairastettu polio romutti nuoren miehen unelman. Perheen tuella ja lujan tahdonvoiman avulla h\u00e4n kuitenkin kuntoutti itse\u00e4\u00e4n, sai erikoisluvalla ajokortin jo 17-vuotiaana ja ajoi ensimm\u00e4isen rallinsa viikko 18-vuotisp\u00e4ivien j\u00e4lkeen. Uransa aikana vahvasti Saabiin liitetty Simo Lampinen ehti pitk\u00e4ll\u00e4 aktiiviurallaan ajaa Saabin lis\u00e4ksi Triumphin, Fordin, Lancian, Peugeotin, Fiatin ja Mazdan tehdasautoja. Kolmen voiton ohella Simo Lampinen ajoi vuosina 1962\u20131976 joka kerta Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajojen yleiskilpailun viiden nopeimman joukkoon.<\/p>

Vuonna 1979 Simo Lampisen p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli Toyotan ja Triumphin sopimustarjoukset seuraavalle kaudelle, mutta h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti 36-vuotiaana lopettaa aktiiviuransa kuljettajana. Sapattivuoden j\u00e4lkeen Lampinen palasi vahvasti moottoriurheilun pariin moniin eri teht\u00e4viin. Vuosina 1980\u20131992 h\u00e4n oli tekem\u00e4ss\u00e4 Monte Carlon j\u00e4\u00e4nuotteja mm, Stig Blomqvistille, Walter R\u00f6hrlille, Tommi M\u00e4kiselle, Hannu Mikkolalle ja Timo Saloselle. Samaan aikaan h\u00e4n toimi muun muuassa MM-rallien tarkkailijana, FIA:n rallivaliokunnan j\u00e4senen\u00e4 ja Neste Rallin kilpailujohtajana. Simo Lampisen meriitteihin kuuluu my\u00f6s vakioautojen nopeusmaailmanenn\u00e4tys, joka ajettiin Saab 900-mallilla Talladegan ovaaliradalla USA:ssa vuonna 1996.<\/p>

\u00a0<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2019: Seppo Harjanne
<\/span><\/p>

Ralliautoilun kolminkertainen maailmanmestari Seppo Harjanne (s. 1948 Helsinki) on saavuttanut ralliautoilussa meriitti\u00e4 niin kilpailija- kuin j\u00e4rjest\u00e4j\u00e4puolella. Harjanne muistetaan Timo Salosen ja Tommi M\u00e4kisen vierelt\u00e4 huippukartanlukijana, joka aktiiviurallaan voitti kolmen rallin maailmanmestaruuden ohella my\u00f6s kuudesti Suomen MM-rallin. Harjanne ja Salonen ovat rallihistorian ainoa maailmanmestaripari, joka on l\u00e4ht\u00f6isin samasta kaupungista (Riihim\u00e4ki), ja lis\u00e4ksi Harjanne on rallihistorian ainoa kartanlukija, joka on juhlinut lajin maailmanmestaruutta kahden eri kuljettajan vierell\u00e4.<\/p>

Ennen kartanlukijaksi siirtymist\u00e4 Harjanne toimi lajin parissa aktiivisesti. Kotikaupungissa Riihim\u00e4ell\u00e4 j\u00e4rjestetyn Riihim\u00e4ki-rallin kilpailunjohtajan ja ratamestarin teht\u00e4v\u00e4t tulivat tutuksi, eiv\u00e4tk\u00e4 autourheilun j\u00e4rjest\u00f6teht\u00e4v\u00e4tk\u00e4\u00e4n olleet Harjanteelle outoja. 1970-luvulla Harjanne toimi useaan otteeseen muun muassa Riihim\u00e4ki-rallin ratamestarina. H\u00e4n oli my\u00f6s Suomen Autourheiluliiton toiminnanjohtaja vuosina 1973\u20131975 ja Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajot ry:n toiminnanjohtaja vuonna 1978. Soitto Timo Saloselta muutti ekonomin koulutuksen hankkineen Harjanteen suunnitelmat 1979. Datsunille ajajasopimuksen allekirjoittanut Salonen tarjosi Harjanteelle ammattilaiskartanlukijan paikkaa, jonka t\u00e4m\u00e4 otti vastaan. Seuraavat kuusi kautta Harjanne luotsasi Salosta Datsunin\/Nissanin tehdastallissa, jossa voitot takavetoisilla autoilla j\u00e4iv\u00e4t kahteen. Kunnes loppuvuodesta 1984 soitto Peugeot-Talbotin tallip\u00e4\u00e4llik\u00f6lt\u00e4 Jean Todtilta muutti kaiken. Todt tarjosi Saloselle ja Harjanteelle ajettavaksi B-ryhm\u00e4n Peugeot 205 T16 -ralliautoa kaudeksi 1985, jolla suomalaiskaksikko voitti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti rallin maailmanmestaruuden.<\/p>

Kauden 1986 ja B-ryhm\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen Harjanne istui viel\u00e4 kaksi kautta Salosen vierell\u00e4 Mazdan rallitallissa, kunnes kauden 1988 p\u00e4\u00e4tteeksi h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti lopettaa aktiiviuransa. Yhden v\u00e4livuoden j\u00e4lkeen 1990 Tommi M\u00e4kisen manageri Timo Jouhki sai houkuteltua kokeneen Harjanteen nuoren suojattinsa vierelle, ja loppu on historiaa. Harjanne voitti M\u00e4kisen vierell\u00e4 kaksi rallin maailmanmestaruutta (1996\u20131997), joista viimeisen mestaruuden j\u00e4lkeen h\u00e4n 50-vuotiaana ilmoitti j\u00e4\u00e4v\u00e4ns\u00e4 kartanlukijan teht\u00e4vist\u00e4 el\u00e4kkeelle. Ralliuransa aikana Harjanne voitti kolmen rallin maailmanmestaruuden ohella kaikkiaan 20 rallin MM-osakilpailua, joista kuusi Suomen MM-osakilpailua. Harjanne osallistui kaikkiaan 127 rallin MM-osakilpailuun.<\/p>

Vuonna 2001 Harjanne teki paluun rallin pariin kun h\u00e4net nimitettiin Suomen MM-rallin apulaiskilpailunjohtajaksi. Harjanteen toimenkuvaan kuuluivat vastuut reitin suunnittelusta ja kilpailun tiekirjan valmistelusta sek\u00e4 rallin turvallisuudesta. Harjanteen teht\u00e4viin kuului my\u00f6s huolehtia siit\u00e4, ett\u00e4 reitin suunnittelussa kilpailulliset ja markkinoinnilliset tarpeet sovitettiin yhteen oikeassa suhteessa niin, ett\u00e4 my\u00f6s yleis\u00f6yst\u00e4v\u00e4llisyys sek\u00e4 turvallisuusn\u00e4k\u00f6kohdat tulivat huomioiduksi. Harjanteen ty\u00f6n ansiosta Suomen MM-osakilpailu on yksi maailman parhaista sek\u00e4 my\u00f6s turvallisimmista MM-osakilpailuista.<\/p>

Harjanne tunnettiin tarkkana kartanlukijana, jonka ammattitaidosta Suomen MM-rallissa saivat \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tarkkojen tiekirjojen muodossa nauttia my\u00f6s monet h\u00e4nen kollegansa eli kartanlukijat. Harjanne laati Suomen MM-ralliin my\u00f6s televisio- ja valokuvaajille laaditun turva- ja ohjekirjan, jonka sis\u00e4lt\u00f6kokonaisuus ja esitt\u00e4mistapa p\u00e4\u00e4tettiin ottaa koko rallin MM-sarjan standardiksi.<\/p>

\u00a0<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Seppo\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Timo\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2019: Timo Salonen
<\/span><\/p>

Rallikansa kohisi kes\u00e4ll\u00e4 1974 riihim\u00e4kel\u00e4iskuljettajasta, jonka vauhti piskuisella 1-ryhm\u00e4n 1300-kuutioisella Mazdalla oli hurjaa. Kuljettajan nimi oli Timo Salonen (s. 1951 Helsinki), ja h\u00e4n oli juuri voittanut sensaatiomaisesti SM It\u00e4rallissa koko 1-ryhm\u00e4n. Taakse j\u00e4iv\u00e4t kaikki sen ajan kovat Alfa-Romeo- sek\u00e4 Sunbeam Avenger -kuljettajat.<\/p>

Sensaatiomaiset ajosuoritukset toivat Saloselle paikan Volvon kotimaiseen rallitalliin, josta Salonen poimittiin 1976 Suomen MM-ralliin tehtaan Datsunin rattiin. Ensimm\u00e4inen tehdaskomennus toi kuudennen sijan, ja ura rallin puoliammattilaisena k\u00e4ynnistyi. Yhden Datsunilla ajetun kauden j\u00e4lkeen Salonen sopi 1977 Fiatin kanssa ohjelmasta, joka piti sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n muutamalla MM-rallilla h\u00f6ystetyn ralli SM-sarjan. Kausina 1977\u20131978 Salonen ajoi Fiat 131 Abarthilla Suomen MM-rallissa kahdesti toiseksi, saavutti rallin 4-ryhm\u00e4ss\u00e4 kaksi SM-hopeaa sek\u00e4 ajoi ensimm\u00e4isen MM-voittonsa heti ensimm\u00e4isess\u00e4 maamme rajojen ulkopuolelle suuntautuneessa rallissa Kanadassa. Kauden 1978 p\u00e4\u00e4tteeksi Salosen p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 oli Datsunin tarjoama kuusi MM-osakilpailua sis\u00e4lt\u00e4nyt sopimustarjous kaudelle 1979. Vaakakupin toisella puolella ollut autokauppiasura sai j\u00e4\u00e4d\u00e4 odottamaan, Salonen valitsi ralliuran ja pyysi kartanlukijakseen Mazda-aikakauden kartanlukijansa Seppo Harjanteen. Datsun\/Nissan ei koskaan pystynyt tarjoamaan Saloselle huippunopeaa kalustoa, mutta japanilaistallin autot olivat yht\u00e4 luotettavia kuin kuljettajansa: Salonen ei sortunut virheisiin ja h\u00e4n ajoi p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti aina maaliin. Salosen 1984 p\u00e4\u00e4ttynyt Nissan-kausi toi riihim\u00e4kel\u00e4isparille kaksi MM-osakilpailuvoittoa, vaikka viimeinen sopimusvuosi oli rikkonainen.<\/p>

Salosen teini-ik\u00e4isen\u00e4 liikenneonnettomuudessa loukkaantunut selk\u00e4 vihoitteli, ja h\u00e4nelt\u00e4 j\u00e4i selk\u00e4kipujen vuoksi ajamatta Portugalin ralli sek\u00e4 kauden kotimainen kohokohta Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajot. Selk\u00e4 leikattiin, ja Salonen pohti sairaalassa uransa jatkoa. Kuukausi leikkauksen j\u00e4lkeen Peugeot-Talbotin tallip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Jean Todt otti Saloseen yhteytt\u00e4 ja tarjosi paikkaa ranskalaistalliin. Timo ei ollut koskaan koeajanut mit\u00e4\u00e4n ralliautoa ennen sopimuksen allekirjoittamista, ei t\u00e4ll\u00e4k\u00e4\u00e4n kertaa. Salonen kiitti luottamuksesta ja voitti kaudella 1985 viisi MM-osakilpailua ja varmisti lajin maailmanmestaruuden jo elokuussa Suomen MM-rallissa Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4. 1986 Salonen ajoi Peugeotilla viel\u00e4 MM-voitot Jyv\u00e4skyl\u00e4st\u00e4 ja RAC-rallista, jotka riittiv\u00e4t viem\u00e4\u00e4n Salosen B-ryhm\u00e4n aikakauden viimeisen\u00e4 vuonna MM-pronssille.<\/p>

Peugeotin j\u00e4lkeen Salonen siirtyi Mazdalle. Yhteisty\u00f6 k\u00e4ynnistyi hyvin, kun Salonen ajoi Mazdan ainoaksi j\u00e4\u00e4neen MM-voiton Ruotsin rallista. Mazda ei osoittautunut kilpailukykyiseksi autoksi, joten Salonen siirtyi Mitsubishille vuonna 1991. Kahdeksan MM-rallin ohjelma Mitsubishilla toi Suomen MM-rallista kolmannen ja RAC-rallista nelj\u00e4nnen sijan, vaikka Mitsubishin Galant-malli ei sopinutkaan Salosen ajotyyliin. Salonen lopetti Mitsubishi-kauden j\u00e4lkeen uransa rallin MM-tasolla ja siirtyi aavikkorallien pariin. 1993 h\u00e4n solmi ajajasopimuksen Citro\u00ebn-tallin kanssa, jossa h\u00e4n ajoi tavoilleen uskollisena tasaisen varmoja sijoituksia ja voitti muun muassa Egyptiss\u00e4 ajetun Faaraoiden rallin.<\/p>

Salonen sai 1970-luvulla lempinimen \u201dl\u00f6ys\u00e4\u201d, joka kuvaa hyvin h\u00e4nen rentoa olemustaan ja k\u00e4yt\u00f6st\u00e4\u00e4n tiukassakin sekuntiottelussa, mutta ratin takana Salonen oli kaikkea muuta kuin \u201dl\u00f6ys\u00e4\u201d: h\u00e4n oli huippulahjakkuus ja armoton taistelija.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2019: Jean Todt
<\/span><\/p>

Vuonna 1966 rallissa kartanlukijana aloittanut ranskalainen Jean Todt (s. 1946 Pierrefort\/Ranska) on esimerkki siit\u00e4, miten arvostettu lajiammattilainen voi siirty\u00e4 ralliautosta menestyksellisesti kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n ja johtamaan autonvalmistajan rallitiimi\u00e4 ja lopulta johtamaan kansainv\u00e4list\u00e4 moottoriurheilua.<\/p>

Rallin MM-tasolla Todt kilpaili eri kuljettajia vierell\u00e4 1970-luvulla. MM-uransa h\u00e4n aloitti Ove Anderssonin kanssa vuoden 1973 Monte Carlon MM-rallissa Renault-Alpine A110:ll\u00e4 ja voitti samana vuonna kaksi rallia Achim Warmboldin kartanlukijana. My\u00f6hemmin 1975 ja 1976 h\u00e4n ty\u00f6skenteli yhdess\u00e4 Hannu Mikkolan kanssa Peugeotilla, voittaen muun muassa 1975 Marokon MM-osakilpailun. Kun Mikkola siirtyi Toyotalle, Todt j\u00e4i Peugeotille. H\u00e4nen kuljettajinaan ralleissa olivat muun muassa Jean-Pierre Nicolas, Timo M\u00e4kinen ja Jean-Claude Lefebvre. 1980-luvun alussa Todt istui Talbot Sunbeam Lotukseen Henri Toivosen tallikaverin Guy Fr\u00e9quelinin kartanlukijaksi. 1981 Todt voitti yhdess\u00e4 Fr\u00e9quelinin kanssa rallin valmistajien maailmanmestaruuden ja sijoittui kuljettajien MM-sarjassa hopealle. 1966 alkaneella ralliurallaan Todt voitti lukuisia ralleja. Rallin MM-sarjassa h\u00e4n osallistui kaikkiaan 54 MM-osakilpailuun, joissa juhli voittoa nelj\u00e4sti.<\/p>

Kauden 1981 j\u00e4lkeen Fr\u00e9quelinin 2-ohjaajana toiminut Todt nimitettiin Peugeot Talbot Sportin toimitusjohtajaksi. Todt tiesi kokemuksesta, ett\u00e4 takavetoisen ralliauton aika MM-sarjassa oli ohi. Tarvittiin putkirunkoinen, keskimoottorinen nelivetoinen turboauto, jollaisen Todt insin\u00f6\u00f6reineen esitteli rallimaailmalle kolme vuotta my\u00f6hemmin Korsikalla 1984. Talous- ja automyyntivaikeuksien kanssa paininut ranskalaisvalmistaja Peugeot esitteli tuolloin Ari Vatasen k\u00e4siss\u00e4 uuden 205 T16 -ralliauton, jonka my\u00f6t\u00e4 B-ryhm\u00e4n aikakausi siirtyi loppusuoralle, ja Peugeot palasi suurten autovalmistajien joukkoon. Todtin luotsaama Peugeot Talbot Sport voitti kolmen kauden aikana kaikkiaan 16 rallin MM-osakilpailua sek\u00e4 Timo Salosen ja Juha Kankkusen voimin kuljettajien ja valmistajien maailmanmestaruudet vuosina 1985 ja 1986. B-ryhm\u00e4n j\u00e4lkeen Todt johdatti menestyksellisesti ranskalaisjoukkonsa aavikkorallien maailmaan. Todtin johdolla B-ryhm\u00e4\u00e4n luokitellut ralliautomallit Peugeot 205 T16 ja Peugeot 405 T16 ylsiv\u00e4t vuosina 1987\u20131990 nelj\u00e4sti Paris\u2013Dakar-rallin voittoon.<\/p>

1990 Todt nimitettiin PSA Peugeot Citro\u00ebn Groupin urheilujohtajaksi ja samalla Peugeotin urheiluautoprototyyppien MM-projektin vastuuhenkil\u00f6ksi. J\u00e4lkimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4 Peugeot Sportin osalta p\u00e4\u00e4ttyi kaudella 1992 maailmanmestaruuteen. Lis\u00e4ksi Peugeotille kirjattiin ykk\u00f6stilat lajin merkkitapahtumasta Le Mansin 24 tunnin ajosta vuosina 1992\u20131993. 1993 italialainen Ferrari palkkasi Todtin F1-joukkueensa Scuderia Ferrarin johtoon vuosiksi 1993\u20132008. 2001 Todtin teht\u00e4v\u00e4kuvaan lis\u00e4ttiin Ferrari-Maserati Groupin urheilujohtajan teht\u00e4v\u00e4t ja 2004 Ferrarin toimitusjohtajan teht\u00e4v\u00e4t. Todtin alaisuudessa Ferrari voitti kaikkiaan kahdeksan valmistajien ja kuusi kuljettajien maailmanmestaruutta, joista Saksan Michael Schumacher ajoi viisi ja Kimi R\u00e4ikk\u00f6nen yhden. Todtin alaisuudessa Ferrari voitti F1-sarjassa kaikkiaan 106 GP-osakilpailua.<\/p>

Huhtikuussa 2009 Todt j\u00e4tti Ferrarin ja asettui Kansainv\u00e4lisen Autoliitto FIA:n puheenjohtajaehdokkaaksi. Todt valittiin teht\u00e4v\u00e4\u00e4n lokakuussa 2009, jossa h\u00e4n vuonna 2019 jatkaa kolmatta per\u00e4tt\u00e4ist\u00e4 nelivuotistoimikauttaan.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Jean\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2020: Patricia Ann ”Pat” Moss-Carlsson<\/span><\/p>

Brittil\u00e4inen naisrallikuljettaja Patricia \u201dPat\u201d Ann Moss-Carlsson oli aikakautensa ajajalegenda ja historian ensimm\u00e4inen naiskuljettaja maailmassa, joka taisteli arvokilpailujen voitoista tasav\u00e4kisesti miehisi\u00e4 kilpakumppaneitaan vastaan.<\/p>

Nuori Patricia Ann Moss oli taitava esteratsastaja. Vaikka hevoset olivat h\u00e4nen intohimonsa ja se kaikkein syd\u00e4nt\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 oleva asia, h\u00e4n ei lapsena voinut v\u00e4ltty\u00e4 moottoriurheilulta. Kiinnostus moottoriurheiluun kulki Mossin perheess\u00e4 geenien l\u00e4pi. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Alfred kilpaili muun muassa vuoden 1924 Indianapolis 500 -kilpailussa opiskellessaan hammasl\u00e4\u00e4ketiedett\u00e4 Yhdysvalloissa, ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Aileen saavutti menestyst\u00e4 urheiluautojen enn\u00e4tyskokeissa. Lis\u00e4ksi Patin isoveli Sir Stirling Moss teki vakuuttavaa uraa formula ykk\u00f6siss\u00e4. Stirling ei koskaan voittanut F1-luokan maailmanmestaruutta, mutta h\u00e4n eh\u00e4tti kymmenen vuoden mittaisella ajajaurallaan voittaa kuusitoista GP-osakilpailua, ajaa yht\u00e4 monta kertaa paalupaikalle sek\u00e4 nousta 24 kertaa F1-palkintopallille.<\/p>

Pikkusisko Pat oli perinyt veljens\u00e4 kilpailuvietin ja p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4isyyden voittaa. Seurustellessaan veljens\u00e4 managerin kanssa, h\u00e4n kokeili muutamassa kansallisessa rallissa Morris Minorilla vauhtiaan. Autot kiinnostivat, joten vuonna 1954 h\u00e4n osti ratsastuskilpailujen voitoista s\u00e4\u00e4st\u00e4mill\u00e4\u00e4n rahoilla Triumph TR2 -urheiluauton, jonka ratissa h\u00e4n p\u00e4rj\u00e4si hyvin.<\/p>

Rallimaailman tietoisuuteen Pat Moss ajoi itsens\u00e4 vuonna 1958, voittamalla rallin naisten Euroopan mestaruuden. Mossin vauhti oli naistenluokassa ylivoimaista, mutta my\u00f6s miehet olivat h\u00e4nen kanssaan h\u00e4t\u00e4\u00e4 k\u00e4rsim\u00e4ss\u00e4. Vuoden 1958 EM-klassikkoralleissa, kuten Lieg\u00e9-Rome-Lieg\u00e9 \u2013 ja Iso-Britannian RAC-ralleissa Moss sijoittui yleiskilpailujen nelj\u00e4nneksi. Lieg\u00e9n klassikkorallissa yksik\u00e4\u00e4n nainen ei ollut aikaisemmin ylt\u00e4nyt kymmenen parhaan joukkoon.<\/p>

Vuosina 1959 ja 1960 vauhti vain kiihtyi. Moss voitti yhdess\u00e4 Minin ja Fordin tulevan tallip\u00e4\u00e4llik\u00f6n Stuart Turnerin kanssa Britannian rallimestaruussarjaan kuuluneet Mini Miglia National- sek\u00e4 Hooper -rallien yleiskilpailut ja sijoittuivat nykyisess\u00e4 Saksan MM-rallissa toiseksi. Todellinen l\u00e4pimurto tapahtui vuonna 1960 Lieg\u00e9-Rome-Lieg\u00e9 EM-rallissa, jonka yleiskilpailun Moss isolla ja painavalla Austin Healey 3000:lla voitti. Mossin kartanlukija Ann Wisdon-Riley oli rallin aikana viel\u00e4 raskaana.<\/p>

Samanaikaisesti Moss oli tavannut my\u00f6s tulevan aviopuolisonsa ruotsalaisen rallit\u00e4hden Erik Carlssonin, jonka kanssa h\u00e4n meni naimisiin vuonna 1964. Moss-Carlsson kilpaili Austinin, Fordin, Saabin, Lancian ja Renault Alpinen tehdasjoukkueiden j\u00e4senen\u00e4. Useista huipputuloksista Moss-Carlsson muistetaan vuoden 1965 Monte Carlon rallista, jossa h\u00e4n sijoittui Minin Timo M\u00e4kisen ja Porschen Eugen B\u00f6hringerin j\u00e4lkeen kolmanneksi.<\/p>

Kun aviopuoliso Erik j\u00e4i kauden 1967 p\u00e4\u00e4tteeksi rallista el\u00e4kkeelle, siirty\u00e4kseen Saabin PR-p\u00e4\u00e4llik\u00f6ksi, Pat jatkoi kahden seuraavan kauden ajan uraansa Lancialla. Moss sijoittui etuvetoisella Fulvialla muun muassa vuonna 1968 San Remon EM-rallissa Porschen Pauli Toivosen j\u00e4lkeen toiseksi, voittamalla Sestriere-rallin Italiassa ja sijoittumalla kauden 1969 Monte Carlon rallissa kuudenneksi.<\/p>

Tytt\u00e4rens\u00e4 Susanin syntym\u00e4n j\u00e4lkeen vuonna 1969 Moss-Carlsson esiintyi ralleissa en\u00e4\u00e4 harvakseltaan. Vuonna 1972 Renault-Alpine palkkasi h\u00e4net tallikuljettajakseen. Samana vuonna Monte Carlon rallissa Moss-Carlsson toi Alpine A110 -ralliautonsa maaliin sijalla 10. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti lopettaa ajajauransa vuonna 1974.<\/p>

Patricia Ann Moss-Carlsson menehtyi lokakuun 14. p\u00e4iv\u00e4 vuonna 2008 kotonaan Iso-Britannian Bedfordshiressa idyllisess\u00e4 Eaton Brayn pikkukaupungissa sy\u00f6p\u00e4\u00e4n. H\u00e4n oli kuollessaan 73-vuotias<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2020: Pauli Toivonen<\/span><\/p>

Pauli Toivonen on yksi suomalaisista autourheilupioneereista, jotka ajollaan kasvattivat suomalaisten kansainv\u00e4list\u00e4 mainetta sek\u00e4 raivasivat tiet\u00e4 kohti suuria kilpa-areenoita. \u201dTiikeri\u201d-lempinimen Toivoselle keksi Pat Moss, aikakautensa nopeimpia naisralliautoilijoita. Toivonen saavutti uransa aikana rallista ja j\u00e4\u00e4- ja asfalttiradoilta yksitoista Suomen mestaruutta. H\u00e4net tunnettiin my\u00f6s miehen\u00e4, joka neuvotteli henkil\u00f6kohtaisesti paitsi ajajasopimuksensa, my\u00f6s suhteensa eri autotehtaiden kanssa. Toivonen aloitti uransa j\u00e4\u00e4ratakilpailusta ja osallistui ensimm\u00e4iseen ralliinsa 1953. H\u00e4n muistutti usein, ett\u00e4 menestys ei h\u00e4nelle tullut synnynn\u00e4isten lahjojen ansiosta vaan armottomalla ty\u00f6nteolla.<\/p>

Rallin Suomen mestaruuden ohella Toivonen voitti Citro\u00ebnilla Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajot 1962, ajoi Monte Carlossa 1963 toiseksi ja ylsi 1964 l\u00e4hes vakiokuntoisella Volkswagenilla Monte Carlossa luokkavoittoon ja yleiskilpailun kymmenenneksi. 1966 Toivonen voitti Monte Carlon Citro\u00ebnilla kolmen edell\u00e4 ajaneen Minin hylk\u00e4yksen j\u00e4lleen. Voitto on toki aina voitto, vaikka ei syntytapansa vuoksi koskaan Toivosen mielt\u00e4 l\u00e4mmitt\u00e4nytk\u00e4\u00e4n. Sen sijaan Volkswagenilla ajettua luokkavoittoa Toivonen piti uransa parhaana ajosuorituksena. Monte Carlon voitto muodostui merkitt\u00e4v\u00e4ksi, koska tasan 30 vuotta my\u00f6hemmin esikoispoika Henri ajoi Toivosen perheelle toisen voiton. Saavutus oli historiallinen: koskaan aikaisemmin is\u00e4 ja poika eiv\u00e4t ole voittaneet maailman kuuluisinta rallikilpailua. 1968 Pauli Toivonen palkattiin Porschelle valloittamaan nykyist\u00e4 rallin MM-sarjaa vastanneen rallin EM-sarjan mestaruuden. H\u00e4n onnistui tavoitteessa ja kruunattiin rallin Euroopan mestariksi. Viimeiset aktiivivuotensa Toivonen ajoi kilpaa l\u00e4hinn\u00e4 Suomessa. Vuosien 1971\u20131975 aikana h\u00e4n saavutti rata-autoilun SM-sarjasta jokaisena vuonna Suomen mestaruuden. Aktiiviajajauransa Toivonen p\u00e4\u00e4tti Suomen MM-ralliin, Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajoihin 1979.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2021: Marcus Gr\u00f6nholm<\/span><\/p>

Marcus Gr\u00f6nholm ehti kulkea pitk\u00e4n ja kivisen tien lajin huipulle. H\u00e4n tarvitsi 12 vuotta ja 25 MM-starttia ennen kuin ura ammattilaisena rallin MM-sarjassa vuonna 1999 aukeni. Sitkeys ja odotus palkittiin nopeasti, sill\u00e4 jo seuraavana vuonna inkoolainen kruunattiin ensimm\u00e4isen kerran rallin maailmanmestariksi.<\/p>

Oli kysymys sitten pituushypyst\u00e4, motocrossista tai ralliautoilusta, Marcus Gr\u00f6nholmista on aina huokunut kova kilpailuvietti. Synnynn\u00e4inen vauhti on kuitenkin jotain sellaista, joka sinulla on tai sitten sit\u00e4 ei ole. Marcuksen tapauksessa ei ollut koskaan ep\u00e4selvyytt\u00e4 siit\u00e4, etteik\u00f6 h\u00e4n pystyisi ajamaan ralliautoa kovaa. Kysymys oli l\u00e4hinn\u00e4 siit\u00e4, malttaako h\u00e4n mielens\u00e4 ja pystyyk\u00f6 h\u00e4n keskittym\u00e4\u00e4n niin, ett\u00e4 turhia hidastelematta h\u00e4n selvi\u00e4\u00e4 johtoasemassa my\u00f6s rallin maaliin.<\/p>

Gr\u00f6nholm voitti rallijuniorien Suomen mestaruuden ensi yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vuonna 1988 ja jo seuraavana vuonna rallin Pohjoismaiden mestaruuden. Ennen Peugeotin tarjoamaa ammattilaissopimusta Gr\u00f6nholm ehti voittaa Suomessa kaikkiaan viisi yleisen luokan rallin Suomen mestaruutta.<\/p>

Gr\u00f6nholmin Peugeotille palkannut Peugeot Sportin johtaja Corrado Provera totesi suojatistaan, ett\u00e4 \u201dpid\u00e4n Marcuksessa erityisen paljon siksi, ett\u00e4 h\u00e4n osaa tunnustaa reilusti omat virheens\u00e4 ja ottaa niist\u00e4 opikseen\u201d. Provera kutsui Gr\u00f6nholmia osuvasti \u201dhiomattomaksi timantiksi\u201d, joka tulisi Peugeotin ratissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n rallia seuraavalle maailmalle potentiaalinsa. Ja n\u00e4in my\u00f6s tapahtui.<\/p>

Kaudelle 2000 Peugeot Sportin kolmoskuljettajaksi kymmenen MM-rallin ajo-ohjelmalla nimitetty Gr\u00f6nholm voitti uransa ensimm\u00e4isen MM-osakilpailun jo kauden toisessa MM-rallissa Ruotsissa. Gr\u00f6nholm puhui voittonsa j\u00e4lkeen itselleen t\u00e4yden MM-ohjelman kaudelle 2000 ja se kannatti: suomalaiskuljettaja voitti uransa ensimm\u00e4isell\u00e4 MM-kaudella lajin maailmanmestaruuden.<\/p>

Kahta vuotta my\u00f6hemmin h\u00e4n uusi mestaruutensa Peugeotilla ylivoimaisen esityksen p\u00e4\u00e4tteeksi. Vaikka MM-hopealle ajaneen Petter Solbergin loppupisteet olisivat kerrottu kahdella, h\u00e4n olisi h\u00e4vinnyt mestaruuden kolmella pisteell\u00e4.<\/p>

Toisen maailmanmestaruutensa j\u00e4lkeen k\u00e4ynnistyi kolmen vuoden takkuinen jakso: tuli paljon keskeytyksi\u00e4 ja hylk\u00e4yksi\u00e4, jotka veiv\u00e4t Gr\u00f6nholmilta useita voittoja ja mahdollisuuden taistella lis\u00e4mestaruuksista. Gr\u00f6nholm kilpaili Peugeotilla yli kuusi vuotta. Kun takana oli ollut kaksi vaatimatonta vuotta Peugeot 307 WRC:ll\u00e4, jolla Gr\u00f6nholm voitti ainoastaan Suomen MM-rallit niin ranskalaisautonvalmistaja teki asiasta johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen ja ilmoitti kaudella 2005, ett\u00e4 talli vet\u00e4ytyy rallin MM-sarjasta.<\/p>

Ilmoituksen j\u00e4lkeen Gr\u00f6nholm allekirjoitti kahden vuoden sopimuksen Fordin tehdastallin kanssa. Fordilla Gr\u00f6nholm sai vuonna 2006 unelma-alun, kun h\u00e4n voitti MM-avauksen Monte Carlossa ja heti per\u00e4\u00e4n Ruotsin MM-rallin sek\u00e4 my\u00f6hemmin kauden aikana viisi muuta MM-osakilpailua. Tulos oli h\u00e4nelle pettymys: MM-hopea. Kaudella 2007, joka j\u00e4i suomalaiskuljettajan viimeiseksi MM-tasolla, Gr\u00f6nholm voitti viisi MM-rallia. Uudessa-Seelannissa 0,3 sekunnin erolla saavutettu ykk\u00f6stila oli yksi MM-historian j\u00e4nnitt\u00e4vimmist\u00e4 loppuratkaisuista, mutta lopputulos oli tuttu: MM-hopea.<\/p>

Kauden 2007 p\u00e4\u00e4tteeksi ralliuransa MM-tasolla lopettanut Gr\u00f6nholm saavutti ajajaurallaan kahden maailmanmestaruuden lis\u00e4ksi enn\u00e4tykselliset seitsem\u00e4n Suomen MM-rallivoittoa. H\u00e4n on saavuttanut suomalaiskuljettajista my\u00f6s eniten (30) MM-osakilpailuvoittoja ja pisimm\u00e4n MM-pisteputken, ylt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kausien 2006-2007 aikana per\u00e4ti kahdessakymmeness\u00e4kahdessa per\u00e4tt\u00e4isess\u00e4 MM-rallissa MM-pisteille.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2021: Martin Holmes<\/span><\/p>

Rallitoimittaja ja -valokuvaaja Martin Holmes ja rallin MM-sarja ovat l\u00e4hes synonyymej\u00e4 toisilleen. Alan arvostetuin toimittaja on el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 aikana kiert\u00e4nyt l\u00e4hes kaikki rallin MM-osakilpailut ja raportoinut tapahtumista useille kansainv\u00e4lisille tiedotusv\u00e4lineille, kuten muun muassa Suomessa Vauhdin Maailmalle. Vuoden 2016 Portugalin MM-ralli oli Holmesille h\u00e4nen 500. MM-rallinsa toimittajana, valokuvaajana tai kilpailijana paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Ja matka jatkuu.<\/p>

Holmesin ralliura k\u00e4ynnistyi h\u00e4nen opiskellessaan Southamptonin yliopistossa Iso-Britanniassa. Yliopistolla Holmesia vastaan k\u00e4veli opiskelija, joka kurainen olemus n\u00e4ytti p\u00e4\u00e4llep\u00e4in silt\u00e4 ett\u00e4 h\u00e4n olisi ollut y\u00f6n ulkona. Kysyess\u00e4\u00e4n asiaa Holmesille selvisi, ett\u00e4 opiskelija oli ollut seuraamassa rallia, josta h\u00e4n kiinnostui. Samassa yhteydess\u00e4 k\u00e4vi ilmi, ett\u00e4 yliopistolla oli oma autoklubi, johon Holmes p\u00e4\u00e4tti liitty\u00e4.<\/p>

Ralli kiinnosti Holmesia kovasti. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 ralliautoilusta tulee h\u00e4nelle p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6n ohessa harjoitettava vakava harrastus. Jo vuonna 1973 Holmes istui kauden viimeisess\u00e4 MM-rallissa Chris Sclaterin Datsunissa kakkosohjaajana ja seuraavalla kaudella Shektar Mehtan ajamassa Lanciassa San Remon MM-rallissa, josta tuloksena hieno nelj\u00e4s sija. Holmes p\u00e4\u00e4tti ottaa rallia varten ty\u00f6st\u00e4\u00e4n kahden kuukauden vapaan, jonka j\u00e4lkeen h\u00e4n ei kuitenkaan en\u00e4\u00e4 palanut ty\u00f6paikalleen takaisin: ralliautoilu vei miehen menness\u00e4\u00e4n.<\/p>

Rallitoimittajan ja -valokuvaajan toimen ohella Holmes kilpaili 17 MM-rallissa kartanlukijana, kuljettajinaan Sclaterin ja Mehtan lis\u00e4ksi Ove Andersson, Russell Brookes, John Haugland, Andy Dawson, Timo M\u00e4kinen ja Jean Ragnotti.<\/p>

Vaikka Holmes kartturoi M\u00e4kisen RAC-rallissa kuudenneksi tai Dawsonin Portugalin MM-rallissa nelj\u00e4nneksi, kakkosohjaajan teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n Holmes muistetaan parhaiten Jussi Kynsilehdon vierelt\u00e4 vuoden 1975 Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajoissa. Kynsilehto oli saanut Suomen MM-ralliin ajettavakseen tehtaan vanhan Fordin Escortin. R\u00e4v\u00e4k\u00e4st\u00e4 ajotyylist\u00e4\u00e4n tunnettu Kynsilehto nousi isosti ajettujen hyppyjen ansiosta yleis\u00f6n suosikiksi.<\/p>

Kaksikko ajoi rallin yleiskilpailussa 22. erikoiskokeen j\u00e4lkeen MM-pisteill\u00e4 sijalla yhdeks\u00e4n. Seuravana vuorossa oli vain 4,80 km mittainen EK 23 Raikuu. Kynsilehto ajoi erikoiskoetta t\u00e4ytt\u00e4 vauhtia 5-vaihde silm\u00e4ss\u00e4 eteenp\u00e4in, kun Holmes lukee edess\u00e4 olevalle nyppyl\u00e4lle nuotin \u201dt\u00e4ytti yli\u201d, joka olisi pit\u00e4nyt lukea 300 metri\u00e4 my\u00f6hemmin. Ford nousi ilmaan ja lensi noin 70 metrin matkan, jonka j\u00e4lkeen se osui maavalliin ja kier\u00e4hti katon kautta katolleen keskelle tiet\u00e4. Kaksikko selvisi ulosajostaan vammoitta, mutta joutui keskeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tosin heid\u00e4n pituushyppyenn\u00e4tyksens\u00e4 kirjattiin pysyv\u00e4sti Suomen MM-rallin legendojen joukkoon.<\/p>

Holmes on rallin k\u00e4velev\u00e4 tietosanakirja, joka vuonna 1979 julkaisi yhdess\u00e4 yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Hugh Bishopin kanssa ensimm\u00e4isen World Rallying -vuosikirjan, josta tuli lajin legenda, merkitt\u00e4v\u00e4 hakuteos ja MM-sarjan merkkituote, jota vuorollaan tukivat Rothmans, Audi ja viimeksi Pirelli. Holmesin toimittama ja kasaama vuosikirja sis\u00e4lsi runsaasti yksityiskohtaista tietoa rallin MM-kaudesta. Vuosikirja julkaistiin kaikkiaan 33. kertaa. Viimeisin rallin MM-kaudet 2010-2011 yhteen summaava vuosikirja ilmestyi vuonna 2010.<\/p>

Martin Holmes jatkaa yh\u00e4 rallin MM-sarjasta raportoimista. Omien kolumnien lis\u00e4ksi h\u00e4n on kirjoittanut muun muassa monien eri ammattikuljettajien kolumneja useiden eri maiden tiedotusv\u00e4lineisiin ja samaa arvostettua ty\u00f6t\u00e4\u00e4n h\u00e4n jatkaa yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2022: Cesare Fiorio<\/span><\/p>

Cesare Fiorio voitti jo 18-vuotiaana Fiatilla Italian GT-mestaruuden luokassaan. Lancialla Fiorio perusti ep\u00e4virallisen HF (High Fidelity) Squadra Corse-rallijoukkueen, joka rakensi Flavioista ralliautoja, joilla saavutettiin joitain voittoja. 1965 Lancia my\u00f6nsi Fioriolle enemm\u00e4n tukea ja satsaus kannatti: 1967 Ove Andersson voitti Espanjassa ja Sandro Munari Korsikalla. HF Squadra Corsesta tuli 1969 Lancian tehdastalli ja se voitti Euroopan mestaruuden. Fiatin ostettua Lancian Fiorio pysyi tallin johdossa. 1972 Sandro Munari voitti Monte Carlon ja Lancia valmistajien EM-sarjan. Kun Munari 1973 voitti Euroopan mestaruuden, sai Fiorio Lancian kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n uudesta Stratoksesta ralliauton. H\u00e4n my\u00f6s vakuutti Ferrarin myym\u00e4\u00e4n voimanl\u00e4hteeksi Dino 246:den V6-moottorin. Stratos oli menestys: Lancia voitti 1974, 1975 ja 1976 valmistajien maailmanmestaruudet.<\/p>

Cesare Fiorio voitti tallip\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 kaikkiaan 18 mestaruutta Lancialla ja Fiatilla: kymmenen valmistajien Euroopan tai maailmanmestaruutta: seitsem\u00e4n Lancialla (1972, 1974, 1975, 1976, 1983, 1987, 1988) ja kolme Fiatilla (1977, 1978, 1980); viisi kuljettajien mestaruutta: Sandro Munari ja Markku Al\u00e9n voittivat FIA Cup-mestaruudet 1977 ja 1978 ja Walter R\u00f6hrl, Juha Kankkunen ja Miki Biasion maailmanmestaruudet 1980, 1987 ja 1988. Loput kolme Fiorio saavutti ratasarjoissa. Fiorio oli my\u00f6s Suomen MM-rallin vankkumaton yst\u00e4v\u00e4. Kun MM-osakilpailun kohtalo oli 1986 vaakalaudalla, Fiorio toi FIA:n ratkaisevassa kokouksessa julki, ett\u00e4 koko Fiat-yhtym\u00e4 kannattaa Suomen rallin pysymist\u00e4 MM-kalenterissa. Julkitulon my\u00f6t\u00e4 Suurajot saivat pit\u00e4\u00e4 asemansa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2022: Massimo ” Miki”\u00a0 Biasion<\/span><\/p>

Massimo ”Miki” Biasion aloitti ralliuransa 1-ryhm\u00e4n Opel Kadett GT\/E:ll\u00e4 1979 ja ylsi heti ensimm\u00e4isell\u00e4 kaudellaan Italian mestaruussarjassa kahdesti 1-ryhm\u00e4ss\u00e4 toiseksi ja luokkansa loppupisteiss\u00e4 kuudenneksi. Opelilla h\u00e4n voitti ensimm\u00e4isen Italian mestaruussarjan osakilpailun 1982 ja ensimm\u00e4isen EM-rallin samana vuonna. Tulosten perusteella Lancia kiinnitti h\u00e4net kakkostiimiins\u00e4 Jolly Club Racingiin, jossa h\u00e4n kilpaili Lancia 037:lla kolme kautta. Siirto oli Biasionille l\u00e4pimurto. 1983 h\u00e4n voitti seitsem\u00e4n kansainv\u00e4list\u00e4 rallia sek\u00e4 Italian ja Euroopan mestaruudet. 1984 h\u00e4n nousi MM-sarjaan, mutta tulokset eiv\u00e4t olleet yht\u00e4 vakuuttavia ja 1985 Biasion palasi EM-sarjaan voittaen kolme osakilpailua.<\/p>

1986 Lancia nosti Biasionin uudelleen ykk\u00f6stalliinsa, tuloksena ensimm\u00e4inen MM-voitto Argentiinasta ja sarjan viides sija. H\u00e4n vakiinnutti paikkansa Lancian ykk\u00f6stiimiss\u00e4 ajaen MM-hopeaa 1987 ja voittaen 1988\u20131989 kahdesti rallin maailmanmestaruuden. H\u00e4n oli kolmas MM-kuljettaja, joka puolusti edellisvuoden mestaruutta menestyksellisesti. 1990\u20131991 Biasion voitti kolme MM-rallia, eik\u00e4 sijoittunut en\u00e4\u00e4 MM-mitaleille. 1992 h\u00e4n siirtyi Fordille siihen asti parhaiten palkatulla sopimuksella. Saavutukset eiv\u00e4t olleet odotusten mukaisia; Kreikassa h\u00e4n tuli kolmanneksi, mik\u00e4 j\u00e4i kauden parhaaksi tulokseksi. H\u00e4n kilpaili Fordilla viel\u00e4 1993\u20131994. Kaudesta 1995 oli sovittu, mutta Ford hyllytti italialaisen p\u00e4\u00e4tt\u00e4en h\u00e4nen ammattilaisuransa MM-sarjassa. Biasionia luotsasi yht\u00e4 rallia lukuun ottamatta koko h\u00e4nen ajajauransa Tiziano Siviero. Biasion ajoi urallaan 78 MM-rallia, joista voitti 17. Palkintopallille h\u00e4n nousi 40 kertaa ja ajoi 373 MM-tason pohja-aikaa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2022: Juha Piironen<\/span><\/p>

Juha Piirosen ura alkoi, kun h\u00e4nen koulukaverinsa Erkki Pitk\u00e4nen sai Volvon rallitallista auton lainaksi ja pohti sen ostamista. Auto hankittiin, ja kaksikko kilpaili menestyksell\u00e4 junioritasolla. Seuraavaksi h\u00e4n kilpaili yhdess\u00e4 Timo Jouhkin kanssa. Kun Jouhki p\u00e4\u00e4tti lopettaa ajajauransa ja auttaa lupaavia suomalaisia rallikuljettajia kansainv\u00e4liselle uralle, h\u00e4n pyysi Piirosta n\u00e4iden vierelle: 1981 ensimm\u00e4inen oli Antero Laine, 1982 Piironen luotsasi Pentti Airikkalaa, ennen kuin istui Henri Toivosen kyytiin 1983. Samana vuonna Piironen istui kolme rallia lupaavan Juha Kankkusen kyydiss\u00e4.<\/p>

1984 Toivonen ja Piironen kilpailivat EM-sarjaa Porschella ja MM-sarjaa Lancialla. Kaksikko voitti Porschella Sardinian ja Madeiran osakilpailut, ja tulivat Lancialla Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 kolmanneksi. 1985 Piironen jatkoi Toivosen kanssa sijoittuen MM-sarjan kuudenneksi. Kautta varjosti kaksi rajua onnettomuutta, jotka saivat perheellisen Piirosen miettim\u00e4\u00e4n tulevaisuuttaan. J\u00e4lkimm\u00e4inen tapahtui Espanjan MM-rallissa, viimeisess\u00e4 Toivosen kanssa, sill\u00e4 Peugeotille sopimuksen saanut Juha Kankkunen kysyi Piirosta kakkosohjaajakseen. Kaksikko ajoi yhdess\u00e4 kaudet 1986\u20131993, voittaen kolme maailmanmestaruutta 1986, 1987 ja 1991. Piironen osallistui 84 MM-ralliin ja voitti 14 MM-osakilpailua. Piironen nousi Toivosen ja Kankkusen vierell\u00e4 palkintopallille 40 kertaa ja voitti Kankkusen kanssa my\u00f6s Paris-Dakar-rallin 1988. Piirosen ammattilaisura p\u00e4\u00e4ttyi hein\u00e4kuussa 1993 kesken Argentiinan MM-rallin nuotitusjakson vakavaan sairauskohtaukseen. H\u00e4n selvisi elossa, mutta ura ammattilaisena tuli p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2022: Ilkka Kivim\u00e4ki<\/span><\/p>

Ilkka Kivim\u00e4ki aloitti uransa veljens\u00e4 Riston vierell\u00e4 minirallissa, jossa kakkosohjaaja ei tarvinnut ajokorttia. Lisenssin saatuaan pari siirtyi kansallisiin ralleihin. 60- ja 70-lukujen taitteessa Ilkka toimi kakkosohjaajana my\u00f6s Esa ja Eero Nuuttilalle sek\u00e4 Pertti Lehtoselle, jonka Saabissa h\u00e4n osallistui 1973 ensimm\u00e4isiin Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajoihinsa. Markku Al\u00e9nin kanssa Kivim\u00e4ki aloitti 1973 RAC-rallissa. Kaksikko kaatoi Escortinsa heti alussa pudoten tuloksissa sadan huonommalle puolelle. Viiden p\u00e4iv\u00e4n ja kahdenkymmenen pohja-ajan my\u00f6t\u00e4 he nousivat lopulta kolmanneksi, mik\u00e4 merkitsi paikkaa Fiatilla. Al\u00e9nin ja Kivim\u00e4en yhteisty\u00f6 kesti yht\u00e4jaksoisesti kaksikymment\u00e4 MM-kautta. Ensimm\u00e4isen MM-osakilpailunsa he voittivat Portugalissa 1975. Fiatilla kaksikko voitti my\u00f6s ep\u00e4virallisen kuljettajien maailmanmestaruuden eli FIA Drivers Cupin mestaruuden 1978.<\/p>

Fiatin vet\u00e4ydytty\u00e4 Kivim\u00e4ki ja Al\u00e9n siirtyiv\u00e4t Lancialle. He voittivat takavetoisella Lancia 037 Rallylla muun muassa Korsikan MM-rallin 1983 ja 1984. Nelivetoinen Delta S4 valmistui 1985 ja vuotta my\u00f6hemmin Kivim\u00e4ki oli 11 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 maailmanmestari, menett\u00e4en tittelin FIA:n hyl\u00e4tty\u00e4 San Remon osakilpailun. B-ryhm\u00e4n j\u00e4lkeen kaksikko ajoi A-ryhm\u00e4n Lancialla kolme kautta, sijoittuen kolmanneksi 1987 ja 1988 toiseksi. Lancian j\u00e4lkeen seurasi kaksi vuotta ja 12 MM-osakilpailua Subarulla. 1992 pari siirtyi Toyotalle, jolla paras sijoitus oli Safari-rallin toinen sija 1993. Enn\u00e4tyspitk\u00e4 yhteisty\u00f6 ja molempien urat p\u00e4\u00e4ttyiv\u00e4t Subarulla 1993 Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajoihin. Kivim\u00e4ki osallistui kaikkiaan 126 MM-osakilpailuun voittaen 19. H\u00e4n on kuusinkertainen Jyv\u00e4skyl\u00e4n voittaja ja viisinkertainen Portugalin MM-rallin ykk\u00f6nen.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Mustavalkoinen\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2023: Didier Auriol<\/span><\/p>

Ambulanssikuljettajana toiminut Didier Auriol ajoi ensimm\u00e4isen rallinsa vasta 21-vuotiaana vuonna 1979. Auriol nousi Ranskassa nopeasti kansalliseen tietoisuuteen ja sai sopimuksen Renaultille. Vuonna 1987 Ford palkkasi h\u00e4net Ranskan mestaruussarjaan ja MM-sarjaan, ja kahtena seuraavana vuonna Auriol voitti Ranskan rallimestaruudet ja 1988 uransa ensimm\u00e4isen MM-osakilpailuvoiton Korsikalla.<\/p>

Vuonna 1989 Auriol siirtyi Lancialle nelj\u00e4ksi kaudeksi, joista 1989 toi viidennen sijan, 1990 hopeaa ja 1991 pronssia. 1992 Auriol voitti enn\u00e4tykselliset kuusi MM-osakilpailua, mutta voitot riittiv\u00e4t ainoastaan pronssiin. Lancialta Auriol siirtyi Toyotalle ja voitti heti 1993 avausosakilpailun Monte Carlossa. Muita voittoja ei en\u00e4\u00e4 n\u00e4hty ja tuloksena oli j\u00e4lleen pronssi. Kausi 1994 sujui Auriolin kannalta erinomaisesti ja h\u00e4net kruunattiin kolmen MM-voiton my\u00f6t\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 ranskalaiskuljettajana rallin maailmanmestariksi.<\/p>

Kun Toyota suljettiin ulos MM-sarjasta, Auriol kilpaili vajaat kolme kautta keikkakuljettajana mm. Fordilla, Subarulla ja Mitsubishilla. Toyota palasi vuonna 1998 yhdess\u00e4 Auriolin kanssa, mutta t\u00e4m\u00e4 voitti kausilla 1998 ja 1999 vain yhden MM-osakilpailun. Toyotan vet\u00e4ydytty\u00e4 rallin MM-sarjasta Auriol siirtyi Seat Sportille ja ajoi kolmannen sijan Safarirallista: Seatin paras tulos MM-tasolla. 2001 Auriol siirtyi Peugeotille ja ajoi viimeisen MM-voittonsa Katalonian rallissa. 2003 h\u00e4n ajoi \u0160kodalla, viimeisell\u00e4 ty\u00f6nantajallaan MM-tasolla.<\/p>

Didier Auriolin ralliura p\u00e4\u00e4ttyi kauteen 2005. H\u00e4n ajoi urallaan kaikkiaan 152 MM-rallia, joista voittoon p\u00e4\u00e4ttyi 20. Korsikalla h\u00e4n voitti enn\u00e4tyksellisesti kuudesti. Palkintopallisijoja kertyi kaikkiaan 54 ja EK-pohja-aikoja 554.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2023: Richard Burns<\/span><\/p>

Richard Burnsin ura alkoi kotitilan pelloilla ja peltoteill\u00e4. Ensimm\u00e4inen rallivoitto tuli nopeasti jo uran toisessa kilpailussa. 1990\u20131991 Burns voitti Iso-Britanniassa Peugeot Challenge -sarjan mestaruudet, joiden j\u00e4lkeen Subarulla rallin MM-sarjassa kilpaillut Prodrive palkkasi h\u00e4net ajamaan Iso-Britannian rallimestaruudesta. Burns, 22, voitti mestaruuden kaikkien aikojen nuorimpana kuljettajana heti ensi yritt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja jatkoi Subarulla vuoteen 1995 kilpaillen mm. Aasian\u2013Tyynenmeren-rallimestaruussarjassa. H\u00e4n ajoi my\u00f6s yksitt\u00e4isi\u00e4 MM-sarjan osakilpailuja, tutustui tuleviin MM-ralleihin etuautoteht\u00e4viss\u00e4 ja ajoi kauden 1995 viimeisess\u00e4 MM-osakilpailussa Isossa-Britanniassa ensimm\u00e4isen palkintopallisijoituksensa (3.). 1996 Burns siirtyi Mitsubishille, ja ajoi ensimm\u00e4isen t\u00e4yden MM-kautensa 1998. Saman vuoden aikana h\u00e4n ylsi ensimm\u00e4iseen MM-voittoonsa Kenian Safarirallissa ja voitti Walesin MM-rallin.<\/p>

Vuonna 1999 Burns palasi Subarulle. H\u00e4n oli kaksi kautta tiukasti mukana mestaruustaisteluissa j\u00e4\u00e4den molempina hopealle, joka kaudella 2001 kirkastui rallin maailmanmestaruudeksi. 2002 hallitseva mestari siirtyi Peugeotille, mutta ei pystynyt voittamaan yht\u00e4k\u00e4\u00e4n osakilpailua. H\u00e4n sijoittui kuitenkin nelj\u00e4sti toiseksi ja oli MM-loppupisteiss\u00e4 viides. 2003 Burns johti sarjaa pitk\u00e4\u00e4n ilman yht\u00e4\u00e4n osakilpailuvoittoa. Dramaattisesti juuri ennen kauden viimeist\u00e4 osakilpailua h\u00e4nell\u00e4 todettiin aivokasvain.<\/p>

Richard Burns kuoli vain 34-vuotiaana 2005. H\u00e4n ajoi urallaan 104 MM-rallia, joista voitti kymmenen ja sijoittui palkintopallille 34 kertaa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Richard\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"Lasse\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2023: Lasse Lampi<\/span><\/p>

Lasse Lammen ralliautoilu-ura on poikkeuksellinen. Ajamisen ohessa h\u00e4n toimi eri tehdastallien palveluksessa ralliautojen kehitt\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja testaajana. Menestys rallin SM-sarjassa 1970-luvulla ja yst\u00e4vyys Hannu Mikkolan kanssa vei Lammen 1980-luvun alussa Audi Sportille. H\u00e4n kilpaili Audilla viisi per\u00e4tt\u00e4ist\u00e4 kautta sek\u00e4 toimi tehtaan testikuljettajana. Audin lopetettua MM-tasolla Lampi siirtyi Mitsubishin tehdastalliin 15 vuodeksi. H\u00e4n oli kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 jo B-ryhm\u00e4n Starion-prototyyppi\u00e4. B-ryhm\u00e4n p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 h\u00e4n oli rakentamassa Starionista A-ryhm\u00e4n takavetoista turbomoottoriautoa sek\u00e4 sen j\u00e4lkeen nelivetoista Galant VR4-mallia. 1990-luvulla ty\u00f6 jatkui nelivetoisen Lancerin parissa.<\/p>

Mitsubishilla tiedettiin, ett\u00e4 heill\u00e4 on k\u00e4siss\u00e4\u00e4n eritt\u00e4in kilpailukykyinen auto, jonka ratista kuitenkin puuttui pystyv\u00e4 kuljettaja. Juuri Lampi ehdotti tallip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Andrew Cowanille Tommi M\u00e4kist\u00e4, ja M\u00e4kisen johdolla Mitsubishi voitti nelj\u00e4 per\u00e4tt\u00e4ist\u00e4 kuljettajien mestaruutta ja yhden valmistajien maailmanmestaruuden. Mestaruusvuodet olivat Lammelle rankkoja ty\u00f6vuosia. H\u00e4n k\u00e4vi ajamassa testi\u00e4 kolmella mantereella kauden jokaiseen MM-ralliin ja oli my\u00f6s jokaisessa MM-osakilpailussa paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4.<\/p>

SM-tasolla Lampi voitti Tunturirallin kahdesti 1983 ja 1994 ja Hankirallin nelj\u00e4sti 1981, 1983, 1984 ja 1991. Suomen mestariksi h\u00e4n ajoi 1983 ja 1991 ja saavutti kaksi SM-pronssia 1977 ja 1994. Lampi ker\u00e4si kaikkiaan 89 MM-pistett\u00e4 ja ajoi viisi MM-tason pohja-aikaa.<\/p>

Ajajauransa j\u00e4lkeen h\u00e4n on toiminut muun muassa \u0160kodan ja Toyotan rallitalleissa neuvonantajana. Lammen ura on my\u00f6s ollut poikkeuksellisen pitk\u00e4, yli 40 vuotta. <\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2024: Ky\u00f6sti H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen<\/span><\/p>

Ky\u00f6sti H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen ajoi 13 rallin Suomen mestaruutta ja yhden kakkostilan 1973\u20131987 \u2013 saavutuksen, joka j\u00e4\u00e4 ly\u00f6m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi enn\u00e4tykseksi. Ensimm\u00e4isen mestaruutensa h\u00e4n saavutti 1-ryhm\u00e4n Alfa Romeolla 1973. 1974 h\u00e4n j\u00e4i poikkeuksellisesti SM-hopealle, mutta palasi kultakantaan Sunbeam Avengerin ratissa 1975. 2-ryhm\u00e4ss\u00e4 tahti Ford Escortilla oli viel\u00e4kin hurjempi. 1979 alkanut mestaruusputki jatkui yht\u00e4jaksoisesti kauden 1986 loppuun asti. Kahdeksan 2-ryhm\u00e4n per\u00e4tt\u00e4isen mestaruuden lis\u00e4ksi H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen voitti Maastoajojen Cup-mestaruuden kahdesti 1979\u20131980. Kaikki mestaruudet syntyiv\u00e4t samalla Ford Escort RS 2000:lla. 1970-luvulla SM-sarjaa ajoivat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki Suomen parhaat, my\u00f6s MM-sarjaa ajavat kuljettajat, joten kilpailu oli tiukkaa. H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen ei yleens\u00e4 ensimm\u00e4isell\u00e4 EK:ll\u00e4 pohja-aikaan ylt\u00e4nyt, mutta viimeisill\u00e4 ja ratkaisevilla p\u00e4tkill\u00e4 h\u00e4n oli p\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti t\u00e4ysin pitelem\u00e4t\u00f6n.<\/p>

H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen ralliuran kohokohta oli Jyv\u00e4skyl\u00e4n Suurajojen voitto vuonna 1977. H\u00e4n ajoi rallissa Fordin kolmatta tehdasautoa. H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen opetteli reitin ulkoa ja ajoi uransa ainoaan MM-voittoon ilman nuotteja yli nelj\u00e4n minuutin erolla seuraavaan. H\u00e4m\u00e4l\u00e4isen taidoilla olisi p\u00e4rj\u00e4tty my\u00f6s maailmalla, mutta H\u00e4m\u00e4l\u00e4iselt\u00e4 puuttuivat kielitaito ja oikeat taustaihmiset. Viimeisen SM-mitalinsa h\u00e4n ajoi 1987 N-ryhm\u00e4ss\u00e4 nelivetoisten valtakauden alussa. Takavetoisella ja 200 kg muita painavammalla Sierra RS Cosworthilla ei pit\u00e4nyt olla mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia, mutta H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen osoitti kykyns\u00e4 ja ajoi SM-hopeaa. Kun Ford p\u00e4\u00e4tti saman kauden j\u00e4lkeen lopettaa rallikilpailutoimintansa Suomessa, niin samaan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6kseen p\u00e4\u00e4tyi my\u00f6s H\u00e4m\u00e4l\u00e4inen.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2024: Guy Fr\u00e9quelin<\/span><\/p>

Guy Fr\u00e9quelin aloitti ralliautoilun kakkosohjaajana 1966. Ranskalainen kilpaili kuljettajana s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti rallissa, radalla ja Etel\u00e4-Euroopassa suositussa m\u00e4kiajossa. Radalla h\u00e4n voitti Ranskan mestaruuden 1-ryhm\u00e4n Renault R8 Gordinilla 1968 ja rallissa 1-ryhm\u00e4n Alfa Romeolla 1975. Renaultin tuella Fr\u00e9quelin voitti Ranskan rallimestaruuden 1977. Kaikkiaan h\u00e4n voitti eri sarjoissa kymmenen kansallista mestaruutta.<\/p>

Fr\u00e9quelinin ura l\u00e4hti nousuun 1980, kun Talbot kiinnitti h\u00e4net MM-sarjaan. Kausi oli tiimin oppivuosi, vaikka Henri Toivonen voittikin RAC-rallin, jossa Fr\u00e9quelin sijoittui kolmanneksi kuten my\u00f6s Portugalissa. 1981 Fr\u00e9quelinin kanssa ajoi Jean Todt. Kaksikko aloitti kakkossijoilla Monte Carlosta ja Korsikalta ja ajoi uran ainoan MM-voiton Argentiinasta. He johtivat sarjaa aina kauden viimeiseen osakilpailuun asti, mutta RAC-ralli p\u00e4\u00e4ttyi keskeytykseen ja Ari Vatasen voittoon. Talbotin j\u00e4lkeen Fr\u00e9quelin jatkoi Opelilla ja lopetti ajajauransa kauteen 1987.<\/p>

1989 Fr\u00e9quelin nimitettiin Citro\u00ebn Sportin johtajaksi. Tallin voittokulku k\u00e4ynnistyi aavikkoralleista ja jatkui ralliin suunnitellulla etuvetoisella Citro\u00ebn Xsara Kit Carilla, jolla voitettiin Katalonian ja Korsikan MM-rallit. PSA-konsernin sis\u00e4isen kamppailun j\u00e4lkeen Fr\u00e9quelin sai luvan rakentaa oman WRC-auton. Suunnittelijaksi palkattiin Peugeotin B-ryhm\u00e4n menestykseen vienyt Jean-Claude Vaucard ja tuloksena oli Citro\u00ebn Xsara WRC. Kuljettajaksi Fr\u00e9quelin palkkasi nuoren S\u00e9bastien Loebin. Fr\u00e9quelinin alaisuudessa 2001\u20132007 Citro\u00ebn voitti MM-sarjassa kolme kuljettajien ja kolme valmistajien maailmanmestaruutta sek\u00e4 32 osakilpailuvoittoa ja 77 palkintokorokesijaa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2024: Jean-Claude Andruet<\/span><\/p>

Jean-Claude Andruet ajoi Renault-Alpine A110 1800:lla ensimm\u00e4isen rallin MM-osakilpailun voittoon Monte Carlossa 1973. 1974 h\u00e4n ylsi MM-voittoon Lancia Stratos HF:ll\u00e4 Korsikalla ja kolmannen MM voittoonsa Fiatin Ranskan maahantuojan Fiat 131 Abarthilla San Remossa 1977. Aiemmin Andruet voitti rallin Euroopan mestaruuden 1970 Alpine 110 1600:lla. H\u00e4net tunnettiin 1970-luvun rallipoluilla l\u00e4hinn\u00e4 Ranskan MM- ja EM-tason asvalttiralleista. 1981 Andruet ylsi Ferrari 308 GTB:lla EM-hopeaan, saavuttaen kahdeksasta rallista nelj\u00e4 voittoa ja yhden toisen sijan. 1982 h\u00e4n ajoi Ferrarilla viel\u00e4 kaksi EM- ja kaksi MM-rallia. 1986 h\u00e4n osallistui kolmeen MM-ralliin B-ryhm\u00e4n Citro\u00ebn BX4TC:lla, ja ylsi yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4n kuudenteen sijaan Ruotsin MM-rallissa. Andruet ajoi MM-tasolla lis\u00e4ksi Alfa Romeo Alfetta GT, Lancia 037 sek\u00e4 Citro\u00ebn Visa -tehdasautoja. Viimeisen MM-rallinsa h\u00e4n ajoi A-ryhm\u00e4n Rover Mini Cooperilla Monte Carlossa 1995.<\/p>

Jean-Claude Andruet tunnettiin my\u00f6s ratapuolella menestyneen\u00e4 kest\u00e4vyysajokuljettajana. 1969 h\u00e4n ylsi Alpine A210 Renaultilla Le Mansissa kahdenneksitoista ja 1972 Daytona 24 tunnin ajossa Ferrari 365 GTB\/4 yleiskilpailun viidenneksi ja GT-luokan ykk\u00f6seksi. 1973 Andruet voitti samalla autolla toistamiseen GT-luokan, sijoittuen ajon yleiskilpailussa kuudenneksi, 1974 Ferrari 312P:ll\u00e4 yhdeks\u00e4nneksi ja 1975 Ferrari 365 GTB\/4:lla sijalle 12. 1977 Andruet voitti Span 24 tunnin ajon BMW 530i:ll\u00e4 ja Le Mansissa 1981 h\u00e4n ajoi luokkavoittoon ja yleiskilpailun viidenneksi Ferrari 512 BB\/LM:lla. Viimeisen kest\u00e4vyyskilpailunsa h\u00e4n ajoi Le Mansissa vuonna 1989, tuoden Cougar C20LM Porschensa maaliin sijalla 14.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2025: Daniel Elena<\/span><\/p>

Ralliautoilun yhdeks\u00e4nkertainen maailmanmestari Daniel Elena luotsasi kuljettajaansa S\u00e9bastien Loebi\u00e4 23 kauden aikana 181 MM-osakilpailussa. Lempinimest\u00e4\u00e4n Danos tunnettu Elena on 79 voitollaan eniten MM-osakilpailuja voittanut kartturi sek\u00e4 ensimm\u00e4inen parhaan kakkosohjaajan Michael Parkin palkinnon voittanut kuljettaja.<\/p>

Elenan ralliura k\u00e4ynnistyi Christophe Bovinin kartanlukijana 1992. Seuraavat kolme kautta Elena luotsasi Michel Gioffret\u00e4 ja Herv\u00e9 Bernardia ilman mainittavaa menestyst\u00e4. Kaikki muuttui 1998, kun Elena aloitti yhteisty\u00f6n S\u00e9bastien Loebin kanssa. Ensimm\u00e4isell\u00e4 kaudellaan he voittivat Citro\u00ebn Saxo Trophyssa kolme kilpailua ja vuonna 2000 Ranskan sorarallisarjan kaksivetoisten autojen luokan. 2001 Citro\u00ebn l\u00e4hetti heid\u00e4t rallin MM-sarjaan, tuloksena FIA Super 1600-luokan mestaruus ja Ranskan mestaruus nelivetoisella Citro\u00ebn Xsara Kit Carilla. 2002 Citro\u00ebn valitsi heid\u00e4t MM-sarjan tehdastalliinsa, ja he voittivat yhdeks\u00e4n per\u00e4tt\u00e4ist\u00e4 maailmanmestaruutta 2004\u20132012. Citro\u00ebnin j\u00e4lkeen 2016\u20132019 kaksikko osallistui Dakar-ralliin Peugeot 3008:lla ja Hyundailla muutamiin MM-ralleihin 2019 ja 2020. 2021 pari osallistui Prodriven rakentamalla autolla Dakariin, joka keskeytyksen my\u00f6t\u00e4 p\u00e4\u00e4ttyi rallihistorian menestyneimm\u00e4n ty\u00f6yhteis\u00f6n v\u00e4lirikkoon.<\/p>

Elena kilpaili my\u00f6s kuljettajana ajaen kaikkiaan 25 rallia Ranskassa. Monte Carlossa 1998 h\u00e4n ylsi Peugeot 106 Rallye:ll\u00e4 luokkatuloksissa toiselle sijalle. Nykyisin Elena toimii Champions for Peace -kerhon j\u00e4senen\u00e4. Kyse on Monacossa toimivan Peace and Sport -j\u00e4rjest\u00f6n perustamasta 54 huippu-urheilijan ryhm\u00e4st\u00e4, joka on sitoutunut edist\u00e4m\u00e4\u00e4n maailmanrauhaa urheilun kautta.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2025: S\u00e9bastien Loeb<\/span><\/p>

Yhdeks\u00e4nkertainen maailmanmestari S\u00e9bastien Loeb on mittatikku, johon muiden tuloksia ja saavutuksia verrataan. Ralliautoilun kuningas syntyi Ranskassa Saksan rajalla sijaitsevassa Haguenaun pikkukaupungissa ja asui lapsuutensa l\u00e4heisess\u00e4 Oberhoffenissa. H\u00e4n oli nuorena lahjakas urheilija ja voitti voimistelussa nelj\u00e4 maakunnan mestaruutta ja yhden aluemestaruuden.<\/p>

Loebist\u00e4 ei olisi kenties koskaan tullut ralliautoilijaa ilman naapuriaan, joka oli fanaattinen rallifani. T\u00e4m\u00e4n rohkaisemana h\u00e4n tarttui 21-vuotiaana mahdollisuuteen kykyjenetsint\u00e4kilpailussa ja Ranskan Autourheilun Keskusj\u00e4rjest\u00f6n FFSA:n tuella nousi Citro\u00ebnin juniorikuljettajaksi. Loeb voitti Citro\u00ebn Saxo Trophyn ja Ranskan sorarallimestaruussarjan kaudella 2000, rallin MM-sarjan juniorien (JWRC) maailmanmestaruuden 2001, per\u00e4kk\u00e4in yhdeks\u00e4n rallin maailmanmestaruutta 2004\u20132012, per\u00e4ti 80 MM-osakilpailua, ja ajoi 120 kertaa palkintopallille. H\u00e4n otti my\u00f6s enn\u00e4tykselliset 11 voittoa yhdess\u00e4 kaudessa ja voitti urallaan kahdesti kuusi per\u00e4kk\u00e4ist\u00e4 MM-rallia, sek\u00e4 ajoi 28 per\u00e4kk\u00e4isess\u00e4 rallissa MM-pisteille. Loeb kilpaili Citro\u00ebnin, Hyundain ja M-Sport Fordin tehdastiimeiss\u00e4.<\/p>

Voimistelutaustansa takia Loeb oli tottunut tekem\u00e4\u00e4n suorituksensa paineen alla. H\u00e4n tiesi, ett\u00e4 jokaisen liikkeen piti onnistua t\u00e4ydellisesti, ja sama p\u00e4ti rallissakin. Loeb osasi tarvittaessa olla my\u00f6s n\u00f6yr\u00e4. Jos h\u00e4n huomasi, ett\u00e4 ei pystynyt voittamaan jotain rallia, h\u00e4n tyytyi kakkos- tai kolmossijaan ja otti tulossa olevat MM-pisteet vastaan ennemmin, kuin nosti riskikynnyksen liian korkealle.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t

\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\"\"\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t
\n\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

2025: Timo Rautiainen<\/span><\/p>

Timo Rautiaisen ja Marcus Gr\u00f6nholmin yhteisty\u00f6 k\u00e4ynnistyi ensimm\u00e4isen kerran 1990 ja pysyv\u00e4sti kev\u00e4\u00e4st\u00e4 1995. Ralliuransa ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosina Rautiainen ty\u00f6skenteli kaupan alalla Kesko Oyj:n tietoturvap\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4, vaikka toiminta Gr\u00f6nholmin vierell\u00e4 oli jo ammattimaista.<\/p>

Rautiainen kuului ammattilaisurallaan Toyotan, Seatin, Mitsubishin, Peugeotin, Fordin ja Subarun tehdastalleihin. H\u00e4n luotsasi Marcuksen 30 MM-osakilpailuvoittoon ja kahteen maailmanmestaruuteen 2000 ja 2002. MM-osakilpailuvoittojen m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 Rautiainen on menestynein suomalaiskartanlukija ja kansainv\u00e4lisesti kolmas. 1990-luvulla Rautiainen toi rallien nuotitukseen videokameran. Erikoiskokeet videoitiin ja opeteltiin illalla hotellihuoneessa muistin ja nuotin tueksi. Kun matkapuhelimiin tuli kamera, Rautiainen alkoi ottaa EK:n maaliasemalla edell\u00e4 ajaneiden aikalistasta kuvia, jotta tiimi p\u00e4\u00e4si jatkamaan heti matkaa. Muut pys\u00e4htyiv\u00e4t ja kirjoittivat ajat k\u00e4sin yl\u00f6s. Jyv\u00e4skyl\u00e4n MM-rallin Rautiainen voitti enn\u00e4tykselliset seitsem\u00e4n kertaa. Rautiainen ja Gr\u00f6nholm ajoivat yhdess\u00e4 145 MM-starttia ja muodostivat pitk\u00e4\u00e4n MM-sarjan pisimp\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 ajaneen parin. Uransa he lopettivat huipulla joulukuussa 2007. Kausi toi MM-hopeaa ja valmistajien mestaruuden. Viimeisen MM-rallinsa kaksikko ajoi Gr\u00f6nholmin 50-vuotisjuhlan kunniaksi Ruotsissa 2019.<\/p>

Aktiiviuransa j\u00e4lkeen Rautiainen on toiminut FIA:n eri teht\u00e4viss\u00e4. 2011 Rautiainen kuului MM-rallien tuomaristoon, mink\u00e4 j\u00e4lkeen 2018 h\u00e4n vuorotteli tuomariston ja FIA:n urheiludelegaatin teht\u00e4viss\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n Rautiainen toimii FIA:n WRC-komission varapuheenjohtaja ja johtaa FIA-delegaatiota jokaisessa rallin MM-osakilpailussa.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t<\/section>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Rally Hall of Fame Rallit\u00e4htien kunniagalleria Rally Hall of Fame avattiin yleis\u00f6lle 29.4.2010, ja se sijaitsee nyky\u00e4\u00e4n Rallimuseossa Mobiliassa. Rally Hall of Fameen nimet\u00e4\u00e4n ralliautourheilussa menestyneit\u00e4 ajajia tai muita vaikuttajia vuosittain Suomen MM-rallin yhteydess\u00e4. Rallimuseossa on Hall of Fame -kunniagalleriaan nimettyj\u00e4 kuljettajia esittelev\u00e4 n\u00e4yttely, jota t\u00e4ydennet\u00e4\u00e4n uusien nimitysten yhteydess\u00e4. Rally Hall of Fame -hankkeessa Mobilian […]<\/p>\n","protected":false},"featured_media":626,"parent":0,"menu_order":0,"template":"","nayttely_tax":[16],"class_list":["post-2428","nayttely","type-nayttely","status-publish","has-post-thumbnail","hentry","nayttely_tax-verkko"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/nayttely\/2428","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/nayttely"}],"about":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/nayttely"}],"version-history":[{"count":27,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/nayttely\/2428\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":16581,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/nayttely\/2428\/revisions\/16581"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/626"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2428"}],"wp:term":[{"taxonomy":"nayttely_tax","embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/nayttely_tax?post=2428"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}