{"id":6198,"date":"2022-03-01T09:41:46","date_gmt":"2022-03-01T07:41:46","guid":{"rendered":"https:\/\/mobilia.fi\/?p=6198"},"modified":"2022-03-15T10:50:46","modified_gmt":"2022-03-15T08:50:46","slug":"muinaiset-kulkuneuvot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/2022\/03\/01\/muinaiset-kulkuneuvot\/","title":{"rendered":"Muinaiset kulkuneuvot"},"content":{"rendered":"

Meill\u00e4 on usein viihteen luomia mielikuvia menneisyyden kulkuneuvoista, mutta kuinka hyvin ne pit\u00e4v\u00e4t paikkaansa? Miten kuljettiin – ja ennen kaikkea – miksi?<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 kirjoitus avaa ikkunaa menneisyyden kulkuneuvoihin, kun py\u00f6r\u00e4\u00e4 ei viel\u00e4 tunnettu, ainakaan liikenteess\u00e4.<\/p>\n

\"\"
El\u00e4inten ja ihmisten usein k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4t reitit alkoivat v\u00e4hitellen vakiintua poluiksi jo esihistoriallisessa Suomessa. Maatalousyhteiskunnassa p\u00e4\u00e4osa ihmisten matkoista heid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4isess\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4\u00e4n kulki t\u00e4m\u00e4ntyyppisi\u00e4 reittej\u00e4. (Berndt Lindholm: Mets\u00e4nsisusta 1882, Kansallisgalleria).<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Kinttupolut\u00a0<\/strong><\/p>\n

Ihmiset ovat jo esihistoriallisella ajalla kulkeneet paikasta toiseen kaupank\u00e4ynnin ja elinkeinon mukaan. Arkeologit ovat l\u00f6yt\u00e4neet muinaishaudoista ulkomaisia tuotteita, kuten meripihkaa ja ulkomaisia metalliesineit\u00e4. Kulkureitit olivat korkeintaan polkuja ja reitin kulkukelpoisuus saattoi vaihtua moneenkin kertaan. Polut kulkivat vaikeakulkuisista metsist\u00e4 m\u00e4kisiin maastoihin ja vedenylityksiin. Vesireiteill\u00e4 vuorottelivat vasta- ja my\u00f6t\u00e4virrat, kosket ja matalikot. M\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4h\u00e4n p\u00e4\u00e4syyn piti siis joskus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 monta erilaista kulkuv\u00e4linett\u00e4, kuten ruuhta, reke\u00e4, venett\u00e4 ja suksia. V\u00e4hitellen k\u00e4ytetyimm\u00e4t kulkutiet alkoivat vakiintua paikoilleen. Parhaimmat kulkuv\u00e4yl\u00e4t kulkivat yleens\u00e4 harvapuustoisissa harjumaastoissa ja kulkukelpoisissa vesist\u00f6iss\u00e4. Lyhyille soisille osuuksille tai purojen ylityksille alkoi ilmaantua portaita, eli puista kasattuja kapulasiltoja tai pitkospuita. Kannattaa my\u00f6s huomata, ett\u00e4 vuodenaika vaikutti valittuun reittiin. Talvella suksilla ja ahkiolla voitiin ylitt\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4tynyt suo tai kulkea pitkin j\u00e4rvenselki\u00e4, kun taas kes\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vellen hiekkaharju oli helpoin kulkureitti.<\/p>\n

Suomessa vanhimmat pysyv\u00e4t, pitk\u00e4t kulkureitit voidaan ajoittaa ennen historiallista aikaa, joka Suomessa alkaa vasta 1100-luvulla. Ne ovat H\u00e4meen h\u00e4rk\u00e4tie, Turun Rantatie, Ylinen Viipurintie sek\u00e4 Kokem\u00e4enjoen vesist\u00f6alue. Liikennereittien ja kauppapaikkojen syntyyn vaikuttivat asutus, perinteiset yhteydet, markkinapaikat ja traditio. Asutus Suomessa oli hyvin harvaa ja asutut alueet vaihtelivat vuosisadasta toiseen. Viikinkiajalla ja viel\u00e4 ruotsalaisvalloituksen alkaessa tihe\u00e4sti asuttuja alueita olivat l\u00e4hinn\u00e4 Turun seutu, Kokem\u00e4enjoen varsi nykyiselle Tampereen seudulle saakka, H\u00e4meenlinnan alue, Hollolan alue ja Karjalassa nykyiset Viipurin ja Sortavalan l\u00e4hiseudut. Muualla harjoitettiin p\u00e4\u00e4asiassa er\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4, eli mets\u00e4stettiin ja kalastettiin. Perinteisi\u00e4 markkinapaikkoja n. 1000-luvun alun Suomessa olivat Hollolan, H\u00e4meenlinnan, Tampereen, Kokem\u00e4en, Euran, Turun sek\u00e4 Halikon tienoot. Kulkureitit noudattelivat vesist\u00f6j\u00e4 tai kulkivat hiekkaharjuja pitkin. Ainoa poikkeus oli H\u00e4meen H\u00e4rk\u00e4tie, joka kulki harjumuodostumien suhteen poikkisuuntaan ja alueella, jossa ei ollut k\u00e4ytt\u00f6kelpoisia vesireittej\u00e4. H\u00e4rk\u00e4tien syntyminen kertoo Turun seudun merkityksest\u00e4 kauppapaikkana. H\u00e4rk\u00e4tie oli my\u00f6s luultavasti ensimm\u00e4inen pitk\u00e4 kulkuyhteys, johon alkoi synty\u00e4 kiinteit\u00e4 tierakenteita soiden ja muiden luonnonesteiden ylitt\u00e4miseen.<\/p>\n

Suomen alue liitettiin Ruotsin valtakuntaan 1100 ja 1200-lukujen kuluessa ja hallinnon vakiinnuttamiseksi tarvittiin my\u00f6s parempia kulkuyhteyksi\u00e4. Valtiovallan otteen lujittuminen kesti pitk\u00e4\u00e4n muun muassa hankalien kulkuyhteyksien ja olemattoman tienpidon takia. Varhaisimmat l\u00f6ytyneet tiet ovat liittyneet kulttipaikkoihin ja k\u00e4r\u00e4j\u00f6intiin, eli yhteisten asioiden hoitamiseen. Ruotsin hallitusvallan ja kristinuskon levitt\u00e4misen my\u00f6t\u00e4 oli tarve vahvistaa tieverkkoa kirkkojen, linnojen ja k\u00e4r\u00e4j\u00e4paikkojen v\u00e4lill\u00e4. Maanviljelyksen kehitys lis\u00e4si myllyteiden tarvetta. Rahvaan arjessa kirkko- ja kauppamatkojen ohella oli vain v\u00e4h\u00e4n matkustustarpeita.<\/p>\n

 <\/p>\n

Hiihdettiin kes\u00e4t talvet? <\/strong><\/p>\n

Suksi on ikivanha arjen keksint\u00f6. Se on syntynyt tarpeeseen p\u00e4\u00e4st\u00e4 kulkemaan sujuvasti lumisessa maastossa Euraasian pohjoisosissa. Sana suksi on hiihtov\u00e4lineen yleisnimen\u00e4 l\u00e4ht\u00f6isin jo kivikaudelta. Suksi on ollut yleinen talvinen kulkuv\u00e4line pohjoisilla alueilla Skandinaviasta Beringinsalmelle saakka. N\u00e4ill\u00e4 seuduilla luonto on talvisaikaan kuukausia lumipeitteen alla ja vesi j\u00e4\u00e4n peitt\u00e4m\u00e4n\u00e4. Ravinnon hankinnassa \u2013 mets\u00e4styksess\u00e4 ja kalastuksessa \u2013 suksi on ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n. Suksilla on voitu edet\u00e4 lumessa monia saalisel\u00e4imi\u00e4 nopeammin ja v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 energiankulutuksella. Talvisia saalisel\u00e4imi\u00e4 olivat erityisesti hylkeet, hirvi ja karhu, joiden kaikkien mets\u00e4styksess\u00e4 sukset olivat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Skandinavian ja It\u00e4-Karjalan kalliopiirroksissa on hiiht\u00e4j\u00e4n kuvia jo nelj\u00e4nnen esikristillisen vuosituhannen lopulta l\u00e4htien. Monet muinaissuksimallit s\u00e4ilyiv\u00e4t ja palvelivat sellaisinaan tai pienin muutoksin aina 1800-luvun loppupuolelle saakka.<\/p>\n

\"\"
Muinaissukset sopivat erityisen hyvin aukeilla j\u00e4rvenj\u00e4ill\u00e4, pelloilla tai suoaukeilla hiiht\u00e4miseen. Sen sijaan tihe\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 tai kovin m\u00e4kisess\u00e4 maastossa ne olivat varsin k\u00f6mpel\u00f6t. (Anders Ekman: Lappilainen suksilla 1850\u20131855, Kansallisgalleria).<\/figcaption><\/figure>\n

Esihistoriallisesta ajasta aina 1800-luvulle Suomessa k\u00e4ytettiin ep\u00e4parisia, eli eriparisia suksia: toinen, tavallisesti vasen suksi, oli pitk\u00e4 liukusuksi ja toinen lyhyt potkusuksi. Liukusuksea nimitettiin lylyksi, lylysukseksi tai paljakaksi. Potkusuksi oli nimelt\u00e4\u00e4n kalhu; my\u00f6s kalhutin, koipipotka, sivakka, potakka, potaska, potasma, koipisivakka ja savek. Nimitykset eri murrealueilla olivat siis hyvinkin erilaisia. Lylyll\u00e4 ja kalhulla hiihdettiin liukuen vasemman jalan varassa, samanaikaisesti oikealla jalalla potkien. Lylysuksi oli erityisen jalkava, eli hiiht\u00e4j\u00e4n paino oli suksen etu- ja takaosien varassa, jolloin sill\u00e4 oli helppo liukua. Hiihtotapa rasitti jalkoja ep\u00e4tasaisesti, mutta mainitaan, ett\u00e4 ep\u00e4pariset sukset olivat erityisen hyv\u00e4t vaaroja noustaessa sek\u00e4 kovalla lumialustalla, esim. jalaksen j\u00e4ljiss\u00e4. K\u00e4\u00e4ntyminen k\u00e4vi ep\u00e4parisilla suksilla k\u00e4tev\u00e4sti alavilla paikoilla, mutta ei mets\u00e4isess\u00e4 maastossa: oikea jalka nostettiin ensin korkealle niin, ett\u00e4 kalhun kanta ei osunut maahan, kun se k\u00e4\u00e4nnettiin ymp\u00e4ri. Sen j\u00e4lkeen oli helppoa k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 lyly kalhun viereen vasemmalla jalalla nostaen.<\/p>\n

Muinaissukset valmistettiin kiskomalla lylym\u00e4nnyst\u00e4. Lyly on kaarevaksi kasvaneen m\u00e4nnyn kupera pohjoispuoli, jossa puun syyt ovat tiukemmat ja l\u00e4peens\u00e4 pihkaiset ja kovat, kuten syyskerros tavalliseksi kasvaneen m\u00e4nnyn syiss\u00e4. Kiskottaessa puun syyt j\u00e4iv\u00e4t ehjiksi ja varmistivat osaltaan hyv\u00e4n luiston. Lis\u00e4\u00e4 luistoa saatiin rasvaamalla pohjaa esimerkiksi karhun jalan rasvaisella alustalla, p\u00e4tt\u00e4reell\u00e4. Pitoa on aikaansaatu pohjan karvaamisella. Joissakin muinaissuksissa on sivuilla reiki\u00e4 pohjanahan kiinnitt\u00e4mist\u00e4 varten. Peuran tai poron koipinahka on ollut hyv\u00e4 pohjausaines. Nahka on kiinnitetty pohjaan my\u00f6t\u00e4karvaan siten, ett\u00e4 potkaistessa syntyy vastakarvaan pito ja suksea luistatettaessa my\u00f6t\u00e4karvaan luisto.<\/p>\n

Luultavasti viel\u00e4 sukseakin vanhempi talviliikkumisen v\u00e4line on lumikenk\u00e4. T\u00e4m\u00e4 voidaan p\u00e4\u00e4tell\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 ihmislaji on alun perin kotoisin l\u00e4mpim\u00e4mmilt\u00e4 alueilta, joilla esimerkiksi soilla liikkuessa lumikenk\u00e4\u00e4 vastaava v\u00e4line on ollut hy\u00f6dyksi. Soilta on suomessakin ker\u00e4tty esimerkiksi marjoja ja linnunmunia. Toinen osoitus lumikenkien vanhasta i\u00e4st\u00e4 on, ett\u00e4 Pohjois-Amerikan alkuper\u00e4isasukkaat eiv\u00e4t tunteneet muita v\u00e4lineit\u00e4 lumihangessa liikkumiseen. Suomessa lumikengill\u00e4 kuljettiin tiheiss\u00e4 metsiss\u00e4 ja kodin l\u00e4hell\u00e4 ansoilla tai talvivarastoilla liikuttaessa. Suomessa tunnettiin jo esihistoriallisena aikana my\u00f6s luistimet, joita voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 j\u00e4rven tai meren j\u00e4\u00e4ll\u00e4 liikuttaessa.<\/p>\n

Talvella suksilla tai lumikengill\u00e4 liikuttaessa k\u00e4ytettiin tukena sauvaa, joita eriparisten suksien kanssa oli vain yksi. N\u00e4it\u00e4 oli l\u00e4hes yht\u00e4 monta erilaista kuin oli kulkijoita. Koska ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 taakkoja ei kannattanut hiiht\u00e4en liikuttaessa kantaa mukana, sauvaan voitiin yhdist\u00e4\u00e4 esimerkiksi pieni lumilapio y\u00f6sijan tekemist\u00e4 varten tai sen p\u00e4\u00e4 voitiin muotoilla keih\u00e4\u00e4ksi, jota voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mets\u00e4stys- tai yleisemmin puolustautumisaseena sek\u00e4 esimerkiksi j\u00e4\u00e4n paksuuden koettamiseen. Sauvan kumpaakin p\u00e4\u00e4t\u00e4 k\u00e4ytettiin suksien puhdistamiseen lumesta. Joitakin suksisauvoja voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s jousena. Sauvat valmistettiin puusta ja sauvojen sommat muodostettiin puukiekoista tai vitsaksesta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kuljettaminen<\/strong><\/p>\n

Jotta matkustaminen oli j\u00e4rkev\u00e4\u00e4, tarvittiin v\u00e4lineit\u00e4 ev\u00e4iden, saaliin ja tavaroiden kuljettamiseen. Vanhin kuormael\u00e4in oli ihminen itse. Taakkoja varten keksittiin jo varhain monenlaisia kuljetusv\u00e4lineit\u00e4. Yksinkertaisimmillaan n\u00e4m\u00e4 olivat kokonaisia nyljettyj\u00e4 el\u00e4imennahkoja, joiden jalkoihin oli ommeltu hihnat, jolloin saatiin reppu, tai puukehykseen kuoresta, tuohesta tai kaislasta punottuja s\u00e4kkej\u00e4, joita samoin kannettiin sel\u00e4ss\u00e4. Viel\u00e4 yksinkertaisempi versio molemmista valmistettiin ilman hihnoja ja nostettiin kahvasta tai rei\u00e4st\u00e4 matkasauvaan, jolloin toista k\u00e4tt\u00e4 tarvittiin sen kantamiseen. Sel\u00e4ss\u00e4 kannettaviksi valmistettiin my\u00f6s kehittyneempi\u00e4 reppuja nahasta tai kankaasta. N\u00e4it\u00e4 sidottiin my\u00f6s puukehykseen rinkaksi, johon voitiin kiinnitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s ty\u00f6kaluja ja aseita.<\/p>\n

Suomensukuisille kansoille erityisen tyypillinen oli koivun tuohesta valmistettu kontti, jolla tarkoitettiin monen muotoisia sel\u00e4ss\u00e4 kannettavia reppuja. Konteissa voitiin kuljettaa er\u00e4retkien saalista tai matkatavaroita. Toisinaan my\u00f6s pienimm\u00e4t lapset kulkivat \u00e4itins\u00e4 sel\u00e4ss\u00e4 konteissa. Tuohesta oli helppo valmistaa monen mallisia kontteja. Se oli sel\u00e4ss\u00e4 varsin j\u00e4ykk\u00e4 ja ep\u00e4mukava, mutta etuna oli ilmavuus ja sateenkest\u00e4vyys, jolloin ev\u00e4\u00e4t ja saalis pysyiv\u00e4t tuoreina. Tuohi liittyy l\u00e4heisesti kaskenpolttoon ja er\u00e4nk\u00e4yntiin. Edellinen loi yh\u00e4 uusia koivikoita, mutta vaati my\u00f6s virsuja, viljavakkoja ja kontteja. Saloilla tapahtuvalle kalastukselle keve\u00e4t tuohipunonnaiset taas olivat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 ja tarkoituksenmukaista esineist\u00f6\u00e4, koska tuohi on taipuisaa ja kevytt\u00e4 sek\u00e4 kosteutta hyvin erist\u00e4v\u00e4\u00e4 ainesta. Tuohesta punottuja jalkineita eli virsuja ei ole koskaan k\u00e4ytetty tupa-, matka- tai kirkkojalkineena, vaan virsut ovat aina olleet ty\u00f6jalkineita etenkin kev\u00e4isin kostealla maaper\u00e4ll\u00e4. – Nahkakenk\u00e4 on vanhempi jalkine kuin tuohivirsu.<\/p>\n

\"\"
Tuohikontti ja tuohivirsut olivat tyypillisi\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6esineit\u00e4 kaskella tai kodin l\u00e4hell\u00e4 mets\u00e4st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja kalastamassa liikuttaessa. Pidemmill\u00e4kin matkalla konttia voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esimerkiksi ev\u00e4iden kuljettamisessa. S\u00e4kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 toimissaan talon pihalla. (Johan Jakob Reinberg 1876, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma).<\/figcaption><\/figure>\n

Tavaran vet\u00e4minen maata pitkin oli helpompaa kuin sel\u00e4ss\u00e4 kantaminen. Aluksi otettiin avuksi karsimaton kuusi, jota tyvest\u00e4 saattoi vet\u00e4\u00e4 lumihankea pitkin. Raskaampien tavaroiden kuljettamiseen k\u00e4ytettiin talvisin erilaisia lumessa vedett\u00e4vi\u00e4 ahkioita ja reki\u00e4. Ahkio oli nahasta, yhdest\u00e4 puunrungosta tai my\u00f6hemmin laudoista valmistettu pulkka, jota hiiht\u00e4j\u00e4 saattoi vet\u00e4\u00e4 per\u00e4ss\u00e4\u00e4n. T\u00e4st\u00e4 kehittyi my\u00f6hemmin reki, jossa oli alla yksi tai kaksi lumeen koskettavaa jalasta, mik\u00e4 helpotti sen vet\u00e4mist\u00e4. Ahkioiden ja rekien eteen valjastettiin paljon my\u00f6hemmin poro tai etel\u00e4mp\u00e4n\u00e4 hevonen, jolloin raskaammatkin taakat alkoivat siirty\u00e4 helposti.<\/p>\n

Kes\u00e4isin raskaita taakkoja voitiin vet\u00e4\u00e4 purilailla. Purilaat tehtiin yksinkertaisimmillaan sitomalla kaksi puunrunkoa yhteen liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 v\u00e4liin poikittainen puu. Er\u00e4olosuhteissa puiden latvukset saatettiin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 karsimatta, mik\u00e4 helpotti liukumista ja muodosti alustan kuljetettaville tavaroille. Auki olevasta p\u00e4\u00e4st\u00e4 ihminen tai my\u00f6hemmin hevonen saattoi vet\u00e4\u00e4 purilailla suuriakin kuormia. My\u00f6hemmin purilaat valmistettiin paksummista rungoista, jotka taivutettiin pidemm\u00e4lt\u00e4 matkalta maata vasten. T\u00e4ll\u00f6in alustaksi tarvittiin tasainen kivist\u00e4 ja kannoista raivattu ajoura, kun vanhan malliset purilaat sopivat my\u00f6s mets\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\"\"
Purilaita oli monenlaisia, mutta yleisesti niiden etuna oli, ett\u00e4 ne oli helppo tehd\u00e4 tarpeen mukaan, eik\u00e4 monimutkaisia osia, kuten py\u00f6ri\u00e4 tai akseleita tarvittu. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 ne s\u00e4ilyiv\u00e4tkin pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. (Rudolf Koivu 1908, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma).<\/figcaption><\/figure>\n

Viel\u00e4 reki\u00e4 ja purilaitakin tyypillisempi tapa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hevosten voimaa oli nostaa hevosen selk\u00e4\u00e4n kuormasatula, josta roikkui molemmin puolin hevosen selk\u00e4\u00e4 kiinnikkeet kuljetettaville tavaroille. Tiett\u00f6m\u00e4ss\u00e4 maastossa liikuttaessa t\u00e4m\u00e4 oli yleens\u00e4 my\u00f6s ainoa keino hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 hevosia kes\u00e4aikaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Minne kuljettiin ja mit\u00e4 kuljetettiin?<\/strong><\/p>\n

Matkalle tarvitaan aina syy, varsinkin jos mukana kuljetetaan tavaraa. Esihistoriallisena aikana liikuttiin p\u00e4\u00e4asiassa kodin l\u00e4heisyydess\u00e4 peltot\u00f6iss\u00e4, niityill\u00e4, puutavaraa hakemassa, kalastamassa tai mets\u00e4st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pienriistaa. Pidempi\u00e4 matkoja olivat k\u00e4r\u00e4j\u00e4matkat, joihin yleens\u00e4 valittiin vain joitakin henkil\u00f6it\u00e4 edustamaan suuremman kyl\u00e4n asukkaita. My\u00f6hemmin keskiajalla kirkossa k\u00e4yminen muodostui t\u00e4rke\u00e4ksi matkanteon syyksi. Esihistoriallisen tai keskiajan Suomen tuotteiden joukossa oli hyvin v\u00e4h\u00e4n sellaisia, joita kannatti kuljettaa kauas. Rannikkoseudun t\u00e4rkeimmiksi vientituotteiksi nousivat hylkeennahat ja hylkeenrasva sek\u00e4 my\u00f6hemmin kala, erityisesti lohi, jota sai keskiajalla sy\u00f6d\u00e4 paastonkin aikana. Lohta kalastettiin kaikissa suurissa joissa ja sit\u00e4 kuljetettiin puuastioissa suolattuna.<\/p>\n

Sis\u00e4maan tuotteista t\u00e4rkein olivat turkikset. Majavasta saatiin lis\u00e4ksi kallisarvoista hajustetta, haustetta, jota k\u00e4ytettiin viiniin liotettuna ihmel\u00e4\u00e4kkeen\u00e4 moniin tarkoituksiin. Turkisel\u00e4imi\u00e4 ja suurempia saalisel\u00e4imi\u00e4 mets\u00e4stettiin laajoissa er\u00e4maissa kaukana pysyv\u00e4st\u00e4 asutuksesta. Er\u00e4maa oli jaettu heimojen, pit\u00e4jien ja joskus talojenkin kesken. Er\u00e4nk\u00e4ynti tarkoittaakin kullekin omistajalle jaetun er\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4 mets\u00e4stys- ja kalastusmaana. Er\u00e4nk\u00e4ynti\u00e4 harjoittivat yleens\u00e4 vain suuret talot, jotka saattoivat pit\u00e4\u00e4 osan ty\u00f6voimasta pitki\u00e4 aikoja mets\u00e4st\u00e4m\u00e4ss\u00e4 usein hyvinkin kaukana kotoa. Er\u00e4lle rakennettiin yleens\u00e4 pysyvi\u00e4 tukikohtia, joihin saalis ker\u00e4ttiin k\u00e4sittely\u00e4 varten ja joista se my\u00f6hemmin kuljetettiin kotiin. N\u00e4ist\u00e4 tukikohdista taas muodostui usein my\u00f6hemmin pysyv\u00e4\u00e4 asutusta. Turkikset kuljetettiin rannikolle, miss\u00e4 ne vaihdettiin esimerkiksi suolaan, metallituotteisiin ja erilaisiin ylellisyysesineisiin. Suomalaiset eiv\u00e4t harvasta asutuksesta huolimatta olleet mitenk\u00e4\u00e4n erityisen k\u00f6yhi\u00e4 vaan monista varakkaista taloista l\u00f6ytyi esihistoriallisena aikana kulta- ja hopeaesineit\u00e4, mausteita tai lasia, joka oli viel\u00e4kin kallisarvoisempaa.<\/p>\n

Kirjoittaja Mikko Pentti, amanuenssi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Meill\u00e4 on usein viihteen luomia mielikuvia menneisyyden kulkuneuvoista, mutta kuinka hyvin ne pit\u00e4v\u00e4t paikkaansa? Miten kuljettiin – ja ennen kaikkea – miksi? T\u00e4m\u00e4 kirjoitus avaa ikkunaa menneisyyden kulkuneuvoihin, kun py\u00f6r\u00e4\u00e4 ei viel\u00e4 tunnettu, ainakaan liikenteess\u00e4.   Kinttupolut\u00a0 Ihmiset ovat jo esihistoriallisella ajalla kulkeneet paikasta toiseen kaupank\u00e4ynnin ja elinkeinon mukaan. Arkeologit ovat l\u00f6yt\u00e4neet muinaishaudoista ulkomaisia tuotteita, […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":6199,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"inline_featured_image":false,"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[28,29,30,31,32],"class_list":["post-6198","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kertomuksia-teista","tag-menneisyys","tag-kulttuuriperinto","tag-tieliikenne","tag-liikkuminen","tag-sukset"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6198","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6198"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6198\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6321,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6198\/revisions\/6321"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/6199"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6198"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6198"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6198"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}