{"id":6213,"date":"2022-03-01T11:53:13","date_gmt":"2022-03-01T09:53:13","guid":{"rendered":"https:\/\/mobilia.fi\/?p=6213"},"modified":"2022-03-15T10:13:46","modified_gmt":"2022-03-15T08:13:46","slug":"hevoset-harat-ja-ajokalut","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/2022\/03\/01\/hevoset-harat-ja-ajokalut\/","title":{"rendered":"Hevoset, h\u00e4r\u00e4t ja ajokalut"},"content":{"rendered":"
\"\"
Ruotsin kuningas Kaarle XI ratsailla. Hevonen oli t\u00e4rke\u00e4 sosiaalisen aseman merkki. Parhaiten t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi hallitsijoiden muotokuvissa. Ratsastaminen oli usein 1900-luvulle saakka nopein etenemisen tapa maalla ja mahdollisti liikkumisen huonoilla teill\u00e4 tai kapeilla poluilla. (Elias Brenner David Kl\u00f6cker Ehrenstrahlin mukaan 1678. Kansallismuseon historialliset kokoelmat, Enckellin kokoelma).<\/figcaption><\/figure>\n

V\u00e4hint\u00e4\u00e4n keskiajalta asti hevonen on ollut merkitt\u00e4v\u00e4 kuljetus- ja ty\u00f6v\u00e4line sodassa, kaupank\u00e4ynniss\u00e4, henkil\u00f6liikenteess\u00e4 ja maataloudessa. Ratsuv\u00e4en katselmustietojen ja s\u00e4ilyneiden veto- ja ratsastusvarusteiden perusteella tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 1500- ja 1600-lukujen suomalainen hevonen oli kooltaan pieni, ja sen s\u00e4k\u00e4korkeus oli vain noin 120 senttimetri\u00e4. Vaikka ulkomailta pyrittiin tuomaan suurempikokoisia hevosia siitostarkoituksiin, viel\u00e4 1700-luvulla hevosten s\u00e4k\u00e4korkeus oli alle 130 senttimetri\u00e4, eli l\u00e4hes 30 senttimetri\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n kuin nykyisen jalostetun suomenhevosen. Hevosten m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen jalostaminen Suomessa alkoi vasta 1800-luvulla.<\/p>\n

Maatalousyhteiskunnassa hevonen oli yleens\u00e4 talonpojan arvokkain omaisuus ja ty\u00f6pari. Perinteisesti hevosten kanssa ty\u00f6skenteleminen oli miesten teht\u00e4v\u00e4 ja tallin paikka olikin talonpoikaistaloissa usein miespihan puolella erill\u00e4\u00e4n karjapihasta. Hevosilla oli suuri symbolinen merkitys. Ratsain kulkeminen oli mahtimiehen merkki ja suurimmat ja komeimmat hevoset olivat s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten ja rikkaimpien talonpoikien omistuksessa. My\u00f6s hevosajoneuvoista tuli my\u00f6hemmin t\u00e4rke\u00e4 sosiaalisen aseman merkki ja vaurautta esiteltiin esimerkiksi koristelemalla niit\u00e4 maalauksin. Toki my\u00f6s kilvanajo oli t\u00e4rke\u00e4 osa sosiaalisen aseman n\u00e4ytt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Jo keskiajan k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 on k\u00e4sitelty el\u00e4insuojelutapauksia. Esimerkiksi sotilaat t\u00e4m\u00e4n t\u00e4st\u00e4 r\u00e4\u00e4kk\u00e4siv\u00e4t talonpojilta lainattuja hevosia henkihieveriin joko satuttamalla niit\u00e4 tahallaan, tai ratsastamalla niill\u00e4 liian pitki\u00e4 matkoja ilman lepotaukoja. Hevosen lihaa ei Suomessa juurikaan k\u00e4ytetty ruuaksi, koska sit\u00e4 kristinuskon mukaan pidettiin saastaisena. 1700- ja 1800-luvun tieteellisiin teorioihin nojaten el\u00e4imet miellettiin sieluttomiksi, mekaanisiksi olennoiksi, jotka eiv\u00e4t tunteneet kipua eiv\u00e4tk\u00e4 tunteita. N\u00e4in ollen el\u00e4inten, kuten hevosten kohtelu saikin olla kovakouraista. Talonpojat harvemmin kuulivat t\u00e4llaisista teorioista ja hevosia ainakin pyrittiin hoitamaan mahdollisimman hyvin.<\/p>\n

Ennen py\u00f6r\u00e4ajoneuvoilla kulkukelpoisten maanteiden rakentamista kuljettamiseen saatettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hevosen vet\u00e4mi\u00e4 purilaita. T\u00e4m\u00e4 oli kuitenkin varsin k\u00f6mpel\u00f6 tapa matkustaa. Yleens\u00e4 matkanteko hevosella tapahtuikin kes\u00e4ll\u00e4 joko ratsastaen tai k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 kuormasatulaa, jos jotain oli tarve kuljettaa. Hevosten kengitt\u00e4minen alkoi Suomessa luultavasti keskiajalla. Kengitt\u00e4minen paransi hevosen kavioiden kest\u00e4vyytt\u00e4 olosuhteissa, joissa hevoset eiv\u00e4t saaneet luonnollista m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 liikuntaa. Ratsastaminen ei Suomessa ollut vain sotilaiden ja s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isten matkustusmuoto, vaan talonpojillakin tavallisesti oli hevoselleen satula. J\u00e4rvien ja soiden j\u00e4\u00e4dytty\u00e4 talvella hevosen k\u00e4ytt\u00f6 vetojuhtana helpottui. Reell\u00e4 oli mahdollista kulkea pidempi\u00e4 matkoja ja kuljettaa enemm\u00e4n tavaraa. Hevosia k\u00e4ytettiin maatalouden t\u00f6iss\u00e4 kev\u00e4isin ja syksyisin. Kun kylv\u00f6t oli tehty ja ryhdyttiin hein\u00e4ntekoon, hevoset usein p\u00e4\u00e4stettiin mets\u00e4laitumille.<\/p>\n

\"\"
H\u00e4rk\u00e4 valjastettuna virtsalastissa olevien vankkureiden eteen. H\u00e4r\u00e4t olivat s\u00e4yseit\u00e4 ja voimakkaita, vaikkakin varsin hitaita vetoel\u00e4imi\u00e4. Talvella varsinkin syv\u00e4ss\u00e4 lumessa niiden vetokyky oli olematon. (G\u00f6sta Grotenfelt, osasuurennos, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma).<\/figcaption><\/figure>\n

Lounais-Suomessa vankkureiden ja kynt\u00f6aurojen vetoel\u00e4imin\u00e4 k\u00e4ytettiin my\u00f6s h\u00e4rki\u00e4, eli kuohittuja sonneja. Tapa alkoi ilmeisesti jo esihistoriallisena aikana. H\u00e4rkien k\u00e4yt\u00f6lle voi olla syyn\u00e4, ett\u00e4 alueen hevosia vietiin sotiin osana Ruotsin armeijaa. Todenn\u00e4k\u00f6isemp\u00e4\u00e4 kuitenkin on, ett\u00e4 tapa opittiin tuntemaan Kuurinmaan ja Viron asukkailta jo kauan ennen ruotsalaisten tuloa. H\u00e4rk\u00e4 oli hevosta edullisempi pit\u00e4\u00e4, sen k\u00e4sittely oli helpompaa ja se voitiin tietysti my\u00f6s valmistaa ruuaksi. Vanhojen peltoviljelyalueiden ulkopuolella kaskiviljelyss\u00e4 h\u00e4rk\u00e4 oli kuitenkin hy\u00f6dyt\u00f6n. My\u00f6sk\u00e4\u00e4n talvik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n h\u00e4rk\u00e4 ei sopinut. H\u00e4rkien k\u00e4ytt\u00f6 loppui 1800-luvulla, p\u00e4\u00e4asiassa, koska uusia pellolla k\u00e4ytettyj\u00e4 koneita ei ollut suunniteltu h\u00e4r\u00e4ll\u00e4 vedett\u00e4viksi. Muita vetoel\u00e4imi\u00e4, kuten koiria ei Suomessa ilmeisesti ole ainakaan tosimieless\u00e4 k\u00e4ytetty.<\/p>\n

Talviajoneuvot<\/strong><\/p>\n

Varhaisimpia talviajoneuvoja olivat kovertamalla lahosta puunrungosta valmistetut ahkiot, joita voitiin vet\u00e4\u00e4 hiiht\u00e4en tai my\u00f6hemmin poron tai hevosen per\u00e4ss\u00e4. T\u00e4st\u00e4 kehittyi my\u00f6hemmin reki, jossa on erilliset kehtoon kiinnitetyt jalakset. Varhaisessa reess\u00e4 oli vain yksi jalas. My\u00f6hemmin kehittyi kaksijalaksinen reki, joka jo historiallisen ajan alussa oli koko Suomessa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4. Reet monimutkaistuivat ja niiden kantavuus parani sit\u00e4 mukaa kun osin auratut ja kovapohjaiset talvitiet yleistyiv\u00e4t. Jalasten raudoittaminen yleistyi vasta 1700-luvulla ja lis\u00e4si edelleen rekien kantavuutta ja kest\u00e4vyytt\u00e4.<\/p>\n

Ty\u00f6reke\u00e4 k\u00e4ytettiin talon kaikenlaisissa kuljetuksissa talvisaikaan. Ty\u00f6reest\u00e4 tunnetaan kaksi p\u00e4\u00e4tyyppi\u00e4, l\u00e4ntinen ja it\u00e4inen. Ensin mainitussa oli matalat jalakset j\u00e4yk\u00e4sti kiinni reen pitkitt\u00e4isiss\u00e4 runkopuissa (kaustoissa) ja reke\u00e4 vedettiin j\u00e4yk\u00e4sti toisiinsa kytketyill\u00e4 kakkula-aisoilla. It\u00e4isess\u00e4 reess\u00e4 jalakset taipuivat suksen k\u00e4rjen tavoin yl\u00f6s ja ne oli sidottu asentoonsa koivusta tai tuomesta kierretyll\u00e4 vitsalla. It\u00e4isen ty\u00f6reen vetoaisat kiinnittyiv\u00e4t reen sivuille. Ty\u00f6reki oli k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n jokaisessa talossa ja sit\u00e4 voitiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s matkustamiseen panemalla reen p\u00e4\u00e4lle irtonainen laatikko matkalaisille.<\/p>\n

\"\"
Helsinkiin saapuvia matkaajia talvella 1830-luvulla Barth\u00e9lemy Lauvergnen litografian mukaan. P\u00e4\u00e4osa kulkijoista on sotilaita. Upseerit kulkevat reell\u00e4 tai hevosella, mutta tavallisen rivisotilaan osa on k\u00e4vell\u00e4. (Paul Gaimard: Voyages en Scandinavie, en Laponie, au Spitzberg et aux Fer\u00f6e pendant les ann\u00e9es 1838, 1839 et 1840. Pariisi 1842\u201352. Kuva 229 Ville de Helsingfors (Finlande), osasuurennos, Museovirasto, Historian kuvakokoelma, Antellin kokoelmat).<\/figcaption><\/figure>\n

Kirkko- ja muihin matkoihin k\u00e4ytettiin laatikkomaista matkareke\u00e4. 1700-luvulla matkareki alkoi saada rokokoon muotoja, kun kappireess\u00e4 korin etusein\u00e4\u00e4 taivutettiin kaarevana yl\u00f6sp\u00e4in kiinni liioitellun pitkien jalasten p\u00e4ihin. Kahden istuttavasta matkareest\u00e4 kehittyi my\u00f6hemmin komeiluv\u00e4line, eli erityinen kirkkoreki, joilla talonpojat saattoivat vertailla varallisuuttaan kirkonmenojen aikaan. Matkustamiseen k\u00e4ytettyj\u00e4 reki\u00e4 oli monen mallisia ja niit\u00e4 kutsuttiin monella eri nimityksell\u00e4. Reki saattoi olla tarkoitettu vain yhdelle kulkijalle, tai olla kahden rinnakkain istuvan matkustajan levyinen ja viel\u00e4 kuskinpukilla varustettu. Suureen rekeen mahtui koko perhe kirkkomatkoilla. Hienoimmat matkareet oli varustettu katolla, mutta tavallisen kansan parissa k\u00e4ytettiin yleens\u00e4 paksuja v\u00e4llyj\u00e4. Reess\u00e4 liikkumattomana matkustettaessa viima ja pakkanen olivat tavallistakin purevampia.<\/p>\n

\"\"
Tukinajossa k\u00e4ytetty parireki mets\u00e4ty\u00f6maalla Aunuksessa 1900-luvun alussa. Parireki\u00e4 valmistettiin rahdinajoon, lannanajoon, tukinajoon, kivien kuljettamiseen ja moniin muihin k\u00e4ytt\u00f6tarkoituksiin hyvinkin erilaisia. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkupuoliskolla puunajo oli kuitenkin tyypillisin parireen k\u00e4ytt\u00f6tapa mets\u00e4talouden kasvaessa. (Lusto – Suomen Mets\u00e4museo, Enson kokoelma).<\/figcaption><\/figure>\n

Raskaaseen rahdinajoon tai esimerkiksi puutavaran kuljetukseen k\u00e4ytettiin parireke\u00e4, joka saatiin kytkem\u00e4ll\u00e4 kaksi usein lyhytjalaksista reke\u00e4 per\u00e4kk\u00e4in, joko rahdin kuljetukseen k\u00e4ytetyll\u00e4 lavalla, eli rekalla, tai kuljetettavalla tavaralla, kuten puunrungoilla. Parireki oli kaksien jalasten ansiosta verraten notkea ohjattava pituudestaan huolimatta, koska jalasparit mahtuivat k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n toisiinsa n\u00e4hden. L\u00e4ntinen parirekityyppi oli j\u00e4ykk\u00e4 ja raskaasti raudoitettu ja tarkoitettu kulkemaan matalassa lumessa, kun taas it\u00e4inen tyyppi oli kevyempi ja pitempi, jolloin se kulki syv\u00e4ss\u00e4 lumessa.<\/p>\n

Kes\u00e4ajoneuvot<\/strong><\/p>\n

Py\u00f6rill\u00e4 kulkevat hevosajoneuvot alkoivat yleisty\u00e4 Suomessa vasta 1600-luvulta alkaen sit\u00e4 mukaa, kun maantiet parannettiin niill\u00e4 kulkukelpoiseen kuntoon. Suomessa tunnettiin luonnollisesti py\u00f6r\u00e4 jo aiemmin, mutta kes\u00e4iseen matkustamiseen ei ollut olemassa teit\u00e4 viel\u00e4 keskiajalla. Py\u00f6r\u00e4ajoneuvot tulivat kaiken kansan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n 1700-luvun kuluessa suurin piirtein samaan aikaan kuin muussakin Euroopassa.<\/p>\n

\"\"
Laitilan Untamalan Sarkin talon hevosajokaluja 1900-luvun alussa. Oikealla raskaat ty\u00f6k\u00e4rryt, keskell\u00e4 hein\u00e4najoon k\u00e4ytetyt kevyet vankkurit ja vasemmalla sontak\u00e4rryt. Taustalla vasemmalla haravakone ja taustalla keskell\u00e4 kirkkorattaat. (U. T. Sirelius 1914. Museoviraston kansatieteen kuvakokoelma).<\/figcaption><\/figure>\n

Peltot\u00f6iss\u00e4 talon l\u00e4hettyvill\u00e4 k\u00e4ytettiin jo keskiajalla koko maassa kaksipy\u00f6r\u00e4isi\u00e4 k\u00e4rryj\u00e4 ja Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla kahden hevosen vet\u00e4mi\u00e4 nelipy\u00f6r\u00e4isi\u00e4 vankkureita. Vankkureissa oli kaksi v\u00e4liaisan yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4 kiinte\u00e4\u00e4 py\u00f6r\u00e4paria. V\u00e4liaisassa oli nivel, jonka avulla vankkureita oli mahdollista k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 jossain m\u00e4\u00e4rin. Ty\u00f6rattaiden py\u00f6r\u00e4t olivat umpinaisia ja raudoittamattomia ja kiinnitetty puiseen akseliin. Tihe\u00e4sti asutuilla alueilla kes\u00e4teiden kunto mahdollisti rahdin ajon py\u00f6r\u00e4ajoneuvoilla jo 1600-luvun puolella. Ruotsin suurvaltakaudella sotilaskuljetukset hoidettiin mielell\u00e4\u00e4n rattailla tai vankkureilla. Vaunuliikenteen yleistymisest\u00e4 kertoo my\u00f6s, ett\u00e4 maanteiden aiemmat jokien kahluupaikat ja veneell\u00e4 uivaa hevosta per\u00e4ss\u00e4 vet\u00e4en tehdyt ylitykset alkoivat korvautua silloilla, losseilla ja lautoilla.<\/p>\n

Hevosvetoisten py\u00f6r\u00e4ajoneuvojen t\u00e4rkeimpi\u00e4 kehitysaskeleita keskiajan j\u00e4lkeen olivat \u00f6ljytty akseli, jousitus ja nelipy\u00f6r\u00e4isten vaunujen k\u00e4\u00e4nt\u00f6teliohjaus. N\u00e4m\u00e4 kaikki vaikuttivat sek\u00e4 ty\u00f6- ett\u00e4 matkustusajoneuvoihin ja mahdollistivat py\u00f6r\u00e4ajoneuvojen k\u00e4yt\u00f6n pitkill\u00e4 matkoilla. Kaksipy\u00f6r\u00e4iset kevyet, jousitetut ajelurattaat eli kiesit tulivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n 1700-luvulla aluksi s\u00e4\u00e4tyl\u00e4isille, mutta pian niiden muoti levisi my\u00f6s talonpoikaistaloihin. Jousituksena k\u00e4ytettiin hienommissa kieseiss\u00e4 nahkahihnoja ja talonpoikaisissa k\u00e4rryiss\u00e4 notkahtelevia puutankoja. Rautajousitus yleistyi Suomessa vasta 1800-luvulla. Nelipy\u00f6r\u00e4iset ajelurattaat eli trillat pysyiv\u00e4t varakkaimpia talonpoikaistaloja lukuun ottamatta s\u00e4\u00e4tyl\u00e4is- ja kaupunkilaiskulttuurin yksinoikeutena.<\/p>\n

\"\"
Kevyet kaksipy\u00f6r\u00e4iset jousitetut kiesit (keesit, k\u00e4\u00e4sit, k\u00e4\u00e4syt) olivat mukava ja nopea matkustamisen muoto 1700-luvulta 1900-luvulle. K\u00e4rryt ja valjaat kehittyiv\u00e4t jatkuvasti samaan aikaan kun hevosten koko ja m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoivat. Hevosten m\u00e4\u00e4r\u00e4 l\u00e4hti laskuun vasta 1950-luvulla maatalouden koneistumisen my\u00f6t\u00e4. Taiteilija Hugo Simbergin veli Guido ja sisko Blenda Niemenlautan kartanon pihassa S\u00e4kkij\u00e4rvell\u00e4. (Hugo Simberg 1896. Kansallisgallerian arkistokokoelmat).<\/figcaption><\/figure>\n

Hevosen merkitys liikenteess\u00e4 alkoi menett\u00e4\u00e4 otettaan jo 1800-luvun lopulla, kun rautatieverkosto alkoi olla niin kattava, ett\u00e4 ainakin isompien kaupunkien v\u00e4lill\u00e4 p\u00e4\u00e4si kulkemaan niiden mukana. Hevosen etu oli kuitenkin sama kuin auton nykyaikana. Sill\u00e4 kuljettavat reitit voitiin helposti mukauttaa vaihtuviin henkil\u00f6kohtaisiin liikennetarpeisiin, eli kuten autollakin, hevosella saattoi kulkea minne ja milloin itse halusi. Hevosia k\u00e4ytettiinkin viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n rinnakkain autojen kanssa niin rahtiliikenteess\u00e4 kuin ty\u00f6nteossakin, kun erityisesti maatalousalan koneellistuminen oli hidasta. Tienrakennuksessa hevosia k\u00e4ytettiin kanto- ja vetojuhtana viel\u00e4 1950-luvulla, ja esimerkiksi suomalaisten sodank\u00e4ynniss\u00e4 talvi- ja jatkosodan aikana hevosten ty\u00f6panos oli korvaamaton. Lis\u00e4ksi talviliikenteess\u00e4 hevonen piti paikkansa melkein 1960-luvulle asti syrj\u00e4isemmill\u00e4 seuduilla, joissa auraaminen oli hidasta.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kirjoittaja Mikko Pentti, amanuenssi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

V\u00e4hint\u00e4\u00e4n keskiajalta asti hevonen on ollut merkitt\u00e4v\u00e4 kuljetus- ja ty\u00f6v\u00e4line sodassa, kaupank\u00e4ynniss\u00e4, henkil\u00f6liikenteess\u00e4 ja maataloudessa. Ratsuv\u00e4en katselmustietojen ja s\u00e4ilyneiden veto- ja ratsastusvarusteiden perusteella tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 1500- ja 1600-lukujen suomalainen hevonen oli kooltaan pieni, ja sen s\u00e4k\u00e4korkeus oli vain noin 120 senttimetri\u00e4. Vaikka ulkomailta pyrittiin tuomaan suurempikokoisia hevosia siitostarkoituksiin, viel\u00e4 1700-luvulla hevosten s\u00e4k\u00e4korkeus oli alle 130 […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":6234,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"inline_featured_image":false,"footnotes":""},"categories":[8,27],"tags":[],"class_list":["post-6213","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kertomuksia-teista","category-liikkuva-kulttuuriperinto"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6213","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6213"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6213\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6315,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6213\/revisions\/6315"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/6234"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6213"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6213"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6213"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}