{"id":6240,"date":"2022-03-01T12:15:33","date_gmt":"2022-03-01T10:15:33","guid":{"rendered":"https:\/\/mobilia.fi\/?p=6240"},"modified":"2022-03-15T13:24:36","modified_gmt":"2022-03-15T11:24:36","slug":"maanteiden-aika","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/2022\/03\/01\/maanteiden-aika\/","title":{"rendered":"Maanteiden aika"},"content":{"rendered":"

Nykyhetkess\u00e4 oletamme yleens\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4semme tiet\u00e4 pitkin haluaamme paikkaan turvallisesti, vaivattomasti ja nopeasti. Teiden ulottumattomissa olevat paikat ovat luontokohteita, el\u00e4myksi\u00e4 ja ei-paikkoja. Valta- ja kantatieverkot kattavat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki kaupunkien yhteysv\u00e4lit ja tieverkko kudotaan kokonaiseksi yksityisteiden hiussuonistolla. On ehk\u00e4 kummallista ajatella, ett\u00e4 maantie ei ole ollut sen enemp\u00e4\u00e4 tavallinen, yleinen kuin aina haluttukaan.<\/p>\n

Suomen keskeisten yleisten teiden historia voidaan p\u00e4\u00e4osin johtaa keskiajalle tai jopa esihistorialliseen aikaan. Esihistoriallisena aikana talonpojat kulkivat rannikon kauppapaikoille tai kauppiaat sis\u00e4maahan ostamaan ja myym\u00e4\u00e4n tavaraa. Kuljettaa kannatti l\u00e4hinn\u00e4 nahkoja ja my\u00f6hemmin my\u00f6s tervaa sek\u00e4 suolattua, kuivattua tai savustettua kalaa. T\u00e4rkeimpi\u00e4 tuontituotteita m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti olivat suola ja vilja.<\/p>\n

L\u00e4nsi- ja Etel\u00e4-Suomessa rannikolta sis\u00e4maahan johtavat vesitiet olivat useimmiten monien koskien katkaisemia tai liian v\u00e4h\u00e4vetisi\u00e4 ja siit\u00e4 syyst\u00e4 pidemmill\u00e4 matkoilla kulkukelvottomia, varsinkin jos veneess\u00e4 piti kuljettaa my\u00f6s tavaraa. Lis\u00e4ksi jokireiteill\u00e4 yl\u00e4virtaan kulkeminen oli aivan oma lukunsa. Sen sijaan id\u00e4ss\u00e4 Saimaan vesist\u00f6 muodosti melko helppokulkuisen luonnollisen kulkuv\u00e4yl\u00e4n laajalla alueella. T\u00e4ytyy kuitenkin huomata, ett\u00e4 my\u00f6s Saimaa on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen rikkonainen vesist\u00f6, jolloin vain vesitse kuljettaessa matkat muodostuivat turhan pitkiksi. Laajojen j\u00e4rvien merkityst\u00e4 paikallisessa liikkumisessa ja kuljettamisessa ei kuitenkaan pid\u00e4 aliarvioida ja suuremmissa vesist\u00f6iss\u00e4 oli mahdollista k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 my\u00f6s purjetta soutamisen tai melomisen lis\u00e4ksi.<\/p>\n

\"\"
J\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja lumella kulkeminen oli pohjoisessa tavallinen ja monessa suhteessa edullisin liikkumistapa. Reell\u00e4, varsinkin tasaisella alustalla, pystyi vet\u00e4m\u00e4\u00e4n huomattavan raskaita kuormia. Italialaiselle ja keski-eurooppalaiselle yleis\u00f6lle piirretty Olaus Magnuksen Carta marina esitti hevosten ohella vetojuhtana my\u00f6s hirven. (Olaus Magnus: Carta marina 1539).<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Maalla kulkemisesta j\u00e4i vain v\u00e4h\u00e4n arkeologisia j\u00e4\u00e4nteit\u00e4, koska esimerkiksi pitkospuut ja porrasrakenteet lahosivat nopeasti ja mik\u00e4li vesist\u00f6jen yli rakennettiin kivirakenteita, on niiden ajoittaminen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 mahdotonta. Kes\u00e4isin maalla kuljettaessa k\u00e4ytettiin kuormael\u00e4imi\u00e4, joten rautakaudelta ei ole s\u00e4ilynyt kulkuneuvojen j\u00e4\u00e4nteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kulumisuria ei j\u00e4\u00e4nyt maastoon. Talvisista kulkureiteist\u00e4 j\u00e4i viel\u00e4kin v\u00e4hemm\u00e4n j\u00e4\u00e4nteit\u00e4. Teiden, vesist\u00f6jen v\u00e4listen vetotaipaleiden ja muiden kulkuyhteyksien olemassaoloa esihistoriallisena aikana onkin selvitetty l\u00e4hinn\u00e4 nimist\u00f6tutkimuksen perusteella.<\/p>\n

Kuninkaan vallan lujittuessa kuljetusten luonne muuttui, kun kaupank\u00e4ynti\u00e4 kontrolloitiin s\u00e4\u00e4t\u00e4m\u00e4ll\u00e4 se v\u00e4hitellen kasvavien kaupunkien porvariston etuoikeudeksi. Valtion tosiasiallinen kontrolli kaupan alalla oli keskiajalla ja viel\u00e4 uudella ajallakin heikko ja talonpojat k\u00e4viv\u00e4t yleisesti omaa vaihtokauppaa kaupunkien ohi sek\u00e4 harjoittivat purjehdusta meren yli It\u00e4meren kaupunkeihin. My\u00f6s porvarit pystyiv\u00e4t kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n kaupank\u00e4ynnin s\u00e4\u00e4nt\u00f6j\u00e4 lukemattomin eri tavoin. Keskiajan kuluessa rannikon kaupungeille kuitenkin muodostui omat sis\u00e4maan kauppa-alueet, joihin raivattiin rannikolta uusia kulkureittej\u00e4. Kiertokauppa harvinaistui v\u00e4hitellen ja talonpojat joutuivat kuljettamaan kauppatavaransa kaupunkeihin myyt\u00e4v\u00e4ksi.<\/p>\n

Uudeksi kuljetettavaksi tulivat verotuotteet, joita talonpojat kuljettivat linnoihin ja kuninkaankartanoihin. Veroja maksettiin p\u00e4\u00e4asiassa elintarvikkeina. Kes\u00e4ll\u00e4 verraten painavat verotuotteet kuljetettiin vesitse, kun mahdollista. Tarvikkeita kuljetettiin my\u00f6s linnasta toiseen, varsinkin jos suunniteltiin sotaretki\u00e4 tai varauduttiin piirityksiin. Kuljetukseen k\u00e4ytettiin usein talonpoikia veroluonteisena rasituksena. Linnoissa tarvittiin my\u00f6s mausteita, suolaa ja kankaita, jotka rannikolla sijaitseviin linnoihin ostettiin keskiajalla yleens\u00e4 hansakauppiailta. Sis\u00e4maan linnojen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n syntyi v\u00e4hitellen pysyv\u00e4\u00e4 kaupunkimaista asutusta, kun kauppiaat l\u00f6ysiv\u00e4t niiden markkinat.<\/p>\n

Kruunun lis\u00e4ksi uusia kulkureittej\u00e4 tarvitsi keskiajalla Suomeen juurtunut katolinen kirkko. My\u00f6s kirkko verotti asukkaita ja seurakunnat, piispanistuimet ja luostarit tuottivat, kuluttivat ja siis my\u00f6s kuljettivat monenlaista tavaraa. Lis\u00e4ksi kirkollisena matkustamisena tulee huomioida kirkossa k\u00e4ynti, pyhiinvaellukset sek\u00e4 kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6iden matkat. Samaan tapaan my\u00f6s maallisen hallinnon matkustaminen lis\u00e4\u00e4ntyi keskiajan kuluessa esimerkiksi sotilaiden, voutien ja tuomiovaltaisten virkamiesten kulkiessa linnojen ja k\u00e4r\u00e4j\u00e4paikkojen v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Reiteist\u00e4 maanteiksi<\/strong><\/p>\n

Maantie ja kulkua suunnannut liikennereitti olivat eri asioita. Kauppatie tai -reitti syntyi kulkemisesta, mutta sen yll\u00e4pito ei varsinaisesti ollut kenenk\u00e4\u00e4n vastuulla. N\u00e4in ollen monet t\u00e4rke\u00e4tkin kauppareitit saattoivat pysy\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n huonokuntoisina. Ratsupolku taas metsittyi helposti kokonaan, jos sen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n tuli katkos. Maantie taas oli hallinnollinen k\u00e4site, joka kuvasti tien j\u00e4rjest\u00e4mist\u00e4 ja yll\u00e4pitoa. Niiden yll\u00e4pidosta oli siis s\u00e4\u00e4detty lailla. My\u00f6s keskiajan yleiset tiet muistuttivat luonteeltaan l\u00e4hinn\u00e4 ratsupolkuja. Olennaista kuitenkin on, ett\u00e4 ne olivat kulkukelpoisia ja pysyiv\u00e4t kulkukelpoisena huomattavan pitki\u00e4 aikoja ja matkoja.<\/p>\n

Kuningas Kristofferin maanlaki m\u00e4\u00e4r\u00e4si, ett\u00e4 maanteiden, k\u00e4r\u00e4j\u00e4teiden ja yleisten teiden tuli olla 10 kyyn\u00e4r\u00e4n, eli 5,9 metrin ja kirkkoteiden, kyl\u00e4teiden ja myllyteiden viiden kyyn\u00e4r\u00e4n levyisi\u00e4. On kuitenkin todettava, ett\u00e4 lain mukainen maantien leveys oli viel\u00e4 Kustaa Vaasan aikana 1500-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 hyvin poikkeuksellista. Maantiell\u00e4 tuli my\u00f6s olla virallisilla asioilla matkustaville mahdollisuus y\u00f6py\u00e4 ja vaihtaa hevosia.<\/p>\n

Maantiet kulkivat hallinnon tarpeiden mukaan, eli kaupunkien, linnojen ja kirkkojen v\u00e4lill\u00e4. Paikallisen v\u00e4est\u00f6n el\u00e4m\u00e4n kannalta n\u00e4ill\u00e4 yhteyksill\u00e4 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ollut suurta merkityst\u00e4. Maanteiden yll\u00e4pito oli talonpojille veroluonteinen rasitus, jota usein pyrittiin v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Tiet jaettiin jo keskiajalla osiin, joista kustakin vastasi jokin kihlakunta, pit\u00e4j\u00e4, kyl\u00e4 tai yksitt\u00e4inen talo. Samaan tapaan jaettiin my\u00f6s sillat. Usein pit\u00e4jien rajoja venytettiin, jotta saatiin tieyhteyksille enemm\u00e4n kunnossapit\u00e4ji\u00e4, eli rajank\u00e4ynnin yhteydess\u00e4 pit\u00e4j\u00e4n rajapyykki siirrettiin joskus kauaskin siten, ett\u00e4 yleinen tie j\u00e4i pit\u00e4j\u00e4n rajan sis\u00e4puolelle, mist\u00e4 seurasi my\u00f6s kunnossapitovastuu. Jo keskiajalla kunnossapitovastuulliset maksoivat korjaust\u00f6iden tekemisen sijaan usein veroa, jonka tuottoja k\u00e4ytettiin l\u00e4hemp\u00e4n\u00e4 maantiet\u00e4 asuvien palkkaamiseen kunnostust\u00f6ihin. Talviteiden hoito organisoitiin samaan tapaan. Viranomaisten velvollisuutena oli tarkastaa vastuullaan olevat tiet s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti ja huonosta hoidosta m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin sakkoja usein.<\/p>\n

 <\/p>\n

Teiden luonteen muutos<\/strong><\/p>\n

On varsin todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 ensimm\u00e4iset Suomessa n\u00e4hdyt matkavaunut tulivat Turkuun Juhana Herttuan ja t\u00e4m\u00e4n puolison, Puolan prinsessa Katariina Jagellonican mukana 1560-luvulla. Lis\u00e4\u00e4 tietoja vaunuista on 1600-luvulta, jolloin muun muassa useat maaherrat hankkivat niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4. Vaunujen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto paljastaa, ett\u00e4 oli olemassa my\u00f6s teit\u00e4, joita pitkin niill\u00e4 saattoi matkustaa. Aluksi kunnolliset tiet rajoittuivat kaupunkien ja kartanoiden l\u00e4hiseudulle, mutta 1600-luvun kuluessa Suomen maaherrat pyrkiv\u00e4t m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti parantamaan teit\u00e4 py\u00f6r\u00e4liikenteelle. 1600-luku oli my\u00f6s uusien maanteiden rakentamisen aikaa. Etel\u00e4-Suomessa keskiaikaisia yleens\u00e4 rannikolta sis\u00e4maahan johtavia teit\u00e4 yhdistettiin poikkiteill\u00e4. My\u00f6s Pohjanlahden ymp\u00e4ri kulkenut ratsupolku parannettiin py\u00f6r\u00e4ajoneuvoille sopivaksi ensin Ouluun ja sittemmin L\u00e4nsipohjaan asti. T\u00e4ll\u00f6in jouduttiin my\u00f6s rakentamaan sillat tai pysyv\u00e4t lossit kaikkien Pohjanmaan jokien yli.<\/p>\n

\"\"
1600-luvulla kartoitus alkoi kehitty\u00e4 maantieteellisesti luotettavammaksi. Tiest\u00f6 kuvattiin l\u00e4hinn\u00e4 pienimittakaavaisiin tilus- tai kaupunkikarttoihin. Uudenmaan jalkav\u00e4kirykmentin majoituskarttaan vuodelta 1696 on kuitenkin kuvattu hyvinkin tarkasti sotilaiden kokoontumiseen tarvittava tiest\u00f6. T\u00e4ss\u00e4 osasuurennoksessa Suuri rantatie kulkee Porvoon kaupungin l\u00e4pi ja siit\u00e4 Koskenkyl\u00e4n ruukkiin oikeassa yl\u00e4kulmassa. (Geographisk Charta som Uthwijsar huru Nylandz Infanterie Regimente \u00e4hr\u2026 osasuurennos, Finska handritade kartor, Riksarkivet).<\/figcaption><\/figure>\n

Kustaa Vaasan ajasta l\u00e4htien Ruotsin kruunu pyrki jatkuvasti tehostamaan verotusk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4\u00e4n. Verot maksettiin tavarana kes\u00e4- tai talvik\u00e4r\u00e4jien yhteydess\u00e4 voudille, joka saapui k\u00e4r\u00e4j\u00e4paikalle. Verotavaroiden rahtaaminen k\u00e4r\u00e4j\u00e4paikalle ja sielt\u00e4 eteenp\u00e4in katsottiin p\u00e4iv\u00e4ty\u00f6ksi, joka oli my\u00f6s osa verotusta. 1600-luvulla kruunu l\u00e4\u00e4nitti p\u00e4\u00e4osan maista aatelisille, mik\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 tarkoitti verojen siirtymist\u00e4 aatelin hyv\u00e4ksi. Vuosisadan lopulla suoritettiin my\u00f6s reduktioita, joissa p\u00e4\u00e4osa l\u00e4\u00e4nitysalueista palautettiin kruunulle. 1600-luku toi paljon uutta virkamiehist\u00f6\u00e4, jonka palkat maksettiin heille l\u00e4\u00e4nitetyilt\u00e4 maatiloilta. T\u00e4m\u00e4n veropalkkalaitoksen avulla toimi my\u00f6s Ruotsin armeija. Upseereille l\u00e4\u00e4nitettiin palkanmaksua varten kruunun talonpoikaistiloja arvoaseman mukaisesti. Ratsutilat taas saivat verovapauden palvelusta vastaan ja tarvittaessa my\u00f6s akumentti-, eli aputiloja, jotka maksoivat rustholleille veroa. 1600-luvun lopulla siirryttiin ruotujakolaitokseen, jolloin jalkav\u00e4en yll\u00e4pito perustui muutaman talonpoikaistilan muodostaman ruodun yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4\u00e4n sotilastorppaan, jossa sotilas perheineen asui. Ruotusotilaiden s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliset harjoitukset ja kulkeminen sotiin ymp\u00e4ri It\u00e4merta toivat my\u00f6s jatkuvaa liikennett\u00e4 tiest\u00f6lle.<\/p>\n

Yleens\u00e4 upseerien ja ratsutilojen veropalkat pyrittiin saamaan mahdollisimman l\u00e4helt\u00e4. Samoin ruotusotilaiden yll\u00e4pito oli l\u00e4hell\u00e4 sijaitsevien ruotutalojen teht\u00e4v\u00e4. Sen sijaan siviilivirkamiehille ja uusille valtion viroille, kuten vaikkapa tuomareille tai yliopiston professoreille l\u00e4\u00e4nitetyt tilat m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin sielt\u00e4, miss\u00e4 viel\u00e4 l\u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 tiloja oli k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4. Joskus n\u00e4m\u00e4 olivat hyvinkin kaukana virkamiehen asemapaikasta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 verokuormat usein kuljetettiin virkamiehen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n paikkaan, jossa tuotteet myytiin ja myyntitulosta saatiin palkka. Rahdinajo j\u00e4i yleens\u00e4 veronmaksajien eli talonpoikien teht\u00e4v\u00e4ksi. Veroparsseleiden, eli maa- ja mets\u00e4talouden tuotteiden, kuten viljan, voin, kalan, riistan ja oluen kuljetukseen tarvittiin toimivia tieyhteyksi\u00e4.<\/p>\n

Maantiell\u00e4 kulkemisen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6<\/strong><\/p>\n

Maanteill\u00e4 hevoskyydill\u00e4 matkustettaessa t\u00e4ytyy ottaa huomioon, ett\u00e4 p\u00e4iv\u00e4matkaa ei voi verrata nykyliikenteen rytmiin. Keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4matka k\u00e4rryill\u00e4 kohtuullisella tiell\u00e4 saattoi nousta 40 kilometriin tai ratsastettaessa t\u00e4ytt\u00e4 laukkaa jopa yli 100 kilometriin. Nopea reki kev\u00e4ttalven hangilla taas saattoi edet\u00e4 jopa 90 kilometri\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4. Hevonen ei kuitenkaan jaksanut kulkea pitki\u00e4 matkoja suurilla nopeuksilla. T\u00e4st\u00e4 syyst\u00e4 oli tarpeen joko vaihtaa hevosta s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti, tai lepuuttaa sit\u00e4. Lis\u00e4ksi hevonen tarvitsi ruokaa, joka oli saatava matkan varrelta tai kannettava mukana. Huonoilla teill\u00e4 matkustaminen oli sek\u00e4 ratsastaen ett\u00e4 k\u00e4rryill\u00e4 huomattavasti hitaampaa. Hyv\u00e4 hevonen jaksoi Pohjanmaan lakeuksilla vet\u00e4\u00e4 kahta tai kolmeakin 150 kilon tynnyri\u00e4 tervaa hyv\u00e4ll\u00e4 tiell\u00e4, mutta m\u00e4kisemmiss\u00e4 maastoissa yksikin tynnyri oli tarpeeksi. Teiden parantuminen ja m\u00e4kien tasoittaminen tarkoittivat suoraan, ett\u00e4 tuli kannattavammaksi kuljettaa entist\u00e4 painavampia lasteja, eli my\u00f6s hinnaltaan edullisempaa tavaraa.<\/p>\n

Kulkeminen ei ollut v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 turvallista. Asumattomilla seuduilla oli esimerkiksi petoel\u00e4imi\u00e4, jotka saattoivat olla vaaraksi. Suurempi ongelma oli kuitenkin kulkijan tai vetoel\u00e4imen tapaturmainen loukkaantuminen tai sairastuminen tien p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Vilustuminen tai nilkan nyrj\u00e4ytt\u00e4minen saatikka hevosen jalan vahingoittuminen katkaisivat matkanteon pitk\u00e4ksi aikaa. Talonpoikien kohdalla kyse oli my\u00f6s usein tilan ainoasta hevosesta, jolloin ty\u00f6tkin j\u00e4iv\u00e4t tekem\u00e4tt\u00e4. Matkantekoa siis kannatti usein pyrki\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4\u00e4n, jos ei ollut pakko l\u00e4hte\u00e4 jotain asiaa toimittamaan.<\/p>\n

Pitk\u00e4ll\u00e4 matkalla oli my\u00f6s otettava huomioon y\u00f6pymisen tarve matkan varrella. Matkantekij\u00e4n kulkua helpottamaan kruunu m\u00e4\u00e4r\u00e4si perustamaan maanteiden varrelle s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4limatkoin kievareita, joissa saattoi ruokailla, y\u00f6py\u00e4 ja vaihtaa hevosta. Kievareita oli olemassa jo keskiajalla, mutta s\u00e4\u00e4nn\u00f6nmukaiseksi toiminta muuttui vasta 1600-luvulla. Rahaa vastaan kievareiden palvelut olivat nyt kaikkien saatavissa. Tavallinen kansa ei juuri kievareita k\u00e4ytt\u00e4nyt. He y\u00f6pyiv\u00e4t tavallisesti tien varren taloissa, joiden v\u00e4ki tuli matkoilla tutuksi, tai pakon edess\u00e4 taivasalla. Talonpojilla ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut mahdollisuutta vaihtaa hevosta, heh\u00e4n kulkivat asioillaan omalla hevosellaan. T\u00e4ll\u00f6in my\u00f6s p\u00e4iv\u00e4matkat j\u00e4iv\u00e4t lyhyiksi. My\u00f6s papistolla oli yleens\u00e4 ymp\u00e4ri maata kontakteja, joiden avulla y\u00f6sija pappiloissa j\u00e4rjestyi matkoilla.<\/p>\n

\"\"
Matkustaminen ei ollut pelkk\u00e4\u00e4 kurjuutta. Samalla kun talonpojat toimittivat veroparsselinsa ja myyt\u00e4v\u00e4t tuotteensa s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kaupunkeihin, heill\u00e4 oli mahdollista ostaa monenlaista tarvittavaa kotiin viet\u00e4v\u00e4ksi. Matkalla k\u00e4ytiin my\u00f6s kapakoissa k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tienattuja rahoja. Kuva on Ruotsin Smoolannista 1800-luvun puolelta. (Johan Knutson: Kolme humalaista miest\u00e4, kaksi lehm\u00e4\u00e4 ja k\u00e4rryt. Kansallisgalleria).<\/p>\n

<\/figcaption><\/figure>\n

Varsinainen kyydityslaitos oli tarkoitettu virallisissa asioissa matkustaville, eli saadakseen maksuttoman kyydin kievarista seuraavalle tarvitsi kruunun asiakirjan. Kyyditett\u00e4vien m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi virallisilla asioilla liikkuvien m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvaessa. Vaihtohevoset tai -vaunut ja itse kyyditt\u00e4minen olivat kievaritalon ja sen akumenttien eli aputalojen velvollisuus osittaista verovapautta vastaan. Kyytij\u00e4rjestelm\u00e4n rahoittamiseksi kruunu ker\u00e4si talonpojilta veroa, joka tosin pian todettiin riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, samoin kuin kievaritalojen mahdollisuudet tarjota riitt\u00e4v\u00e4sti hevosia ja ajokaluja. Ratkaisuksi tuli v\u00e4hitellen, ett\u00e4 talonpojan maksoivat veroa kyydityksen j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 ja lis\u00e4ksi ilman eri korvausta viel\u00e4 joutuivat l\u00e4hett\u00e4m\u00e4\u00e4n hevosen ja rengin hoitamaan itse kyydityksen.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kirjoittaja Mikko Pentti, amanuenssi<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Nykyhetkess\u00e4 oletamme yleens\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4semme tiet\u00e4 pitkin haluaamme paikkaan turvallisesti, vaivattomasti ja nopeasti. Teiden ulottumattomissa olevat paikat ovat luontokohteita, el\u00e4myksi\u00e4 ja ei-paikkoja. Valta- ja kantatieverkot kattavat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikki kaupunkien yhteysv\u00e4lit ja tieverkko kudotaan kokonaiseksi yksityisteiden hiussuonistolla. On ehk\u00e4 kummallista ajatella, ett\u00e4 maantie ei ole ollut sen enemp\u00e4\u00e4 tavallinen, yleinen kuin aina haluttukaan. Suomen keskeisten yleisten […]<\/p>\n","protected":false},"author":5,"featured_media":6247,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"inline_featured_image":false,"footnotes":""},"categories":[8],"tags":[30,33,34],"class_list":["post-6240","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-kertomuksia-teista","tag-tieliikenne","tag-kulttuurihistoria","tag-ruotsin-vallan-aika"],"acf":[],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6240","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6240"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6240\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6353,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6240\/revisions\/6353"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media\/6247"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6240"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6240"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/mobilia.fi\/fi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6240"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}